"Everybody want's happiness, nobody want's pain,
but you can't have a rainbow without a little rain."
Yllä oleva teksti kuvaa melko hyvin miun tämän hetkistä "tilannetta" . Stressaa kauheesti tuleva koeviikko, enkä oo avannutkaan yhtään kirjaa kokeiden lukua varten. Tiedostan kyllä, että se on täysin omasta laiskuudestani kiinni. Mutta toisaalta kun ei kiinnosta? Mutta tiedän myös, että nyt viimeistään olisi oikeasti ruvettava panostamaan kouluun jotta joskus tuun selviämään ylioppilas kirjoituksista.
Tuntuu myös, että pari viimestä päivää on menny ihan penkin alle. Jotenkin tuntuu että melkein kaikki menee mönkään. Esim. tänään kun iskän piti hakea miut koulusta ja viedä tallille niin se olikin mennyt hakemaan tallille ja luuli, että miut piti viedä sieltä kouluun. No tästä joku voisi ajatella, että onpa nyt tosi kauheaa. Mutta tämä ei suinkaan oo ainoa asia mitä on tapahtunut. Samassa syssyssä unohdin sitten koululle naulakkoon miun tallivaatepussin ja sinne se sitten jäikin majailemaan viikonlopun ajaksi kun tajusin asian vasta tallin pihassa (onneksi ystäväni otti tavarani talteen, kiitos camppu!). Tämän lisäksi on käynyt muutama muukin asia, jotka ovat tuoneet myös lisää ärsytystä.
Jymyn kanssa oonkin nyt ottanut melko rennosti, koska en halua että puran hevoseen mitään omaa ärsytystäni. Eilen ja tänään laitoinkin siis suosiolla Jymylle gramaanit, jotta se malttaisi helpommin kuunnella minun apuja. Eilen tehtiin suoralla uralla ja loivalla kaarteella vähän vastalaukkaa, jossa Jymy vähän meinasi kuumahtaa. Mutta muuten toimi kyllä ihan suhteellisen hyvin. Ja tänään tein kevyessä ravissa paljon voltteja ja taivuttelin hyvin gramaanien avulla. Laukassa menin paljon kevyessä istunnassa, jotta hevosen selkä saisi tilaa ja olisi muutenkin vähän rennompaa. Otettiin myös muutamia laukkaspurtteja pitkillä sivuilla, jottei elämä kävisi ihan tylsäksi kun maastot tosiaan ei oo lumen sulaessa parhaassa kunnossa. Ravista tein pysähdyksiä, jotka onnistui tosi hyvin! Lopuksi ei tarvinnut kuin puristaa polvella, joten sain sen aika hyvin herkistettyä istunnalle. Jymy tosin olisi saanut reagoida nopeammin jalkaan. Mutta oon silti tosi tyytyväinen, koska en ite jaksanut keskittyä 110% niin heppa kuitenkin teki töitä hyvin.
Välillä tulee varmasti meille kaikille tämmösiä hetkiä milloin mikään ei onnistu ja ei jaksaisi, mutta kyllä sieltä tunnelin päästä tulee valoa jossain vaiheessa. Ei kenenkään alamäki jatku loputtomiin jos itse vaan jaksaa uskoa siihen hyvään :) Jos kaikki oisi aina hyvin niin ehkä mikään hyvä ei silloin tuntuisi enää hyvälle. Pienetkin hyvät asiat muuttuisi "huonoiksi". Näinä huonoina aikoina taas muistaa miten onnellinen pitää olla pienistä onnistumisista ja mukavista hetkistä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti