Alkuvuoden epäonnea

 Vuosi vaihtui ja kolme vuotta tuli täyteen hevosenomistajana olemista. Aika kuluu nopeasti, vastahan me tehtiin omistajanmuutosilmoitus. Uudenvuodenpäivänä mietinkin miten onnekas olen, kun olen ensimmäiseksi hevoseksi saanut näin mahtavan hevosen; melkein täydellisen opetushevosen, vaikka matka onkin ollut välillä kivikkoinen eikä kaikki ole mennyt suunnitelmien mukaan niin silti en olisi voinut saada parempaa hevosta kenen kanssa opetella näitä asioita.

Jottei vuosi kuitenkaan olisi alkanut liian iloisesti, me aloitettiinkin vuosi ryntäämällä klinikalle ponin epämääräisen liikkumisen takia. Heti uudenvuodenpäivänä ratsastaessa tunsin kuinka nyt joku ei ollut kohdallaan. Otj oli kaviosta ja ruununrajasta lämmin liikutuksen jälkeen, ei kuitenkaan mistään turvoksissa. Ensimmäisenä pelkona kaviopaise, koska Jymy arkoi vähän sisäreunalta pihdeillä painaessa, kuitenkin edellisestä kengityksestä oli tällöin reilu kaksi viikkoa aikaa. Onneksi saatiinkin kengittäjä heti seuraavana päivänä paikalle lämpökameran kanssa. Lisäksi pelkona oli, että myös takajalkoihin olisi tullut kulumia tai kinnerpatit, koska liikkuminen tuntui olevan takajaloista jäykkää.

Lämpökameralla näkyi vain millisti lämpöä otj ristisiteissä vuohisessa. Enää se ei arkonut kaviota, eikä käsin tunnustellessa selkeää eroa tuntunut jaloissa. Lisäksi huomattiin samassa takajalassa kaviosta lähteneen ulkosyrjältä pienen pieni pala = tarhakaveri tallannut mahdollisesti siihen. Kengittäjä sai vähän korjailtua kenkää paremmin jalkaan, mutta edelleen muutaman päivän jälkeen liikkuminen ei huomattavasti parantunut, joten näin paremmaksi viedä hevosen tutkittavaksi klinikalle.

Suuren suuri pelko rinnassa, lähdettiin tasan kaksi viikkoa sitten kohti klinikkaa. Ensin näytin eläinlääkärille videoita joita olin kotona ottanut liinassa. Klinikalla sitten vähän taivuteltiin takasia, ja ainut mistä tuli reaktio oli kun otj vuohista "käänsi" ulospäin -> jolloin ristisiteet venyivät. Varmuuden vuoksi kuvattiin kuitenkin kaikki jalat. Ell oli myös liikkeiden perusteella sitä mieltä, että voisi olla kinnerpatin alkuja, mutta onneksi kuvat kuitenkin näyttivät toista. Takajaloissa ei ollut mitään sanomista, vaan päinvastoin eläinlääkäri kehui niitä erittäin hyviksi tuon ikäisellä hevosella. Eikä muuten taaskaan meinannut ell uskoa hevoseni ikää :D Lisäksi oman mielenrauhani takia kuvattiin myös etuset, koska halusin tietää onko niissä olevat kulumat menneet mihinkään suuntaan; ne eivät ole onneksi menneet 2,5vuoteen mihinkään suuntaan vaikka hevonen kuitenkin on ollut melko rankassakin käytössä, huippua!

Diagnoosina saatiin siis pehmyt kudos vaurio oikeassa takajalassa, ei onneksi siis vakavaa. Ainut vaan, että se paranee melko hitaasti. Kuntoutus ohjeeksi vähintään kuukausi pelkkää kevyttä hölkkää, ja pienien kaarroksien ja volttien tekoa pitää välttää. Seisomaan ei kuitenkaan mielellään saa jättää, ettei jäykisty sen takia. Nyt ollaankin menty kaksi viikkoa semmoisella ohjelmalla, että tarhailua ja sen lisäksi kävelyä ja vähän ravia. Jymy ei ole ollut kovin tyytyväinen kevyeeseen liikuntaan, vaan on aloittanut työntekijöiden kiusaamisen taluttaessa erilaisten asioiden pelkäämistä (kuten ulkona olevat kylmäyssuojat tai harava), sekä maneesin toiseen päätyyn on muuttanut ilmeisesti pieniä vihreitä mörköjä kun joka kerta sieltä joku meinaa hyökätä kimppuun.

 Nyt pakkasten aikaan ollaan Zipon omistajan kanssa liikuteltu kevyesti 1-2 krt päivässä heppoja vuoron perään yhtäaikaa; kun meen jymyllä kävelemään/hölkkäämään niin otan Zipon mukaan narun päähän ja sitten toisinpäin. Näitten kanssa voisi kehitellä vaikka katrillin kun ne menee niin nätisti vierekkäin! :) Tänäänkin pakkasta oli -24 ulkona ja maneesissa -19, mutta ei kyllä tullut yhtään kylmä näitten kanssa kun oli tarpeeksi päällä, talvi onkin mielestäni pukeutumiskysymys!