Mikä minusta tulee isona?

                                                              Elastinen - Irrallaan

Sopii tämän hetkiseen olotilaani. Tai tää lähti jo siitä kun viime viikolla puhuttiin koulussa, että on tulossa TET-päivät (työssäoppimispäivä 2kpl). Meillä se nyt lähinnä tarkoittaa sitä, että pitäisi hakeutua niiksi päiviksi johonkin itseä kiinnostavaan oppilaitokseen tai siihen viittaavaan työpaikkaan. Puhuttiin paljon siitä, että pitäisi oikeasti alkaa miettiä mikä kiinnostaa ja ruveta päättämään mihin ammattiin isona haluaa.

Mie kun käyn lukion 3,5 vuodessa niin on tietty vähän enemmän aikaa miettiä mitä haluan, mutta silti ajatus tommosten päättämisestä kauhistuttaa. Tällä hetkellä kiinnostus koulun käyntiin on täysi nolla. En oo ikinä ollut mikään hirveen hyvä koulussa, aina semmonen keskitiellä kulkija.

Kaikki kiinnostus on nyt hevosissa, treenaamisessa, kilpailemisessa jne. No tästä voisi sitten ajatella, että miksi en sitten menisi hevosalalle opiskelemaan? En kuitenkaan tiedä haluanko tehdä tätä työkseni vai haluanko pitää sen vain harrastuksena. Voisin tosin kuvitella hyvin itseni pitämässä tunteja ja tekemässä tallia, eli jos menisin tänne niin minusta tulisi ratsastuksenohjaaja ja todennäköisesti siitä haluaisin jatkokouluttautua, mutta hevosala on kuitenkin melko huono palkkaista. Vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että mielummin teen huono palkkaista työtä ja viihdyn hyvin siinä kun toisinpäin. TET:in suhteen tää nyt ei kuitenkaan auta hirveesti, koska lähin oppilaitos on Kiuruvedellä enkä todellakaan pysty sinne lähtemään. Toisaalta sitten voisin mennä tallille töihin, mutta toisaalta ala on jo niin tuttu kun vaan voi olla.

Toinen ammatti mikä tällä hetkellä kiinnostaa niin on viittomakielentulkki. Tää innostus lähti siitä kun meiltä lähti yksi koiranpennuista kuurolle naiselle ja sillä oli käydessä aina tulkki mukana. Lisäksi on käyty pari kertaa kyseisen naisen luona ja on jotenkin ollut ahdistavaa kun ei pysty puhumaan samaa kieltä. Uskon, että tämä ala olisi mielenkiintoinen ja vaihtelevainen. En oo kuitenkaan vielä kauheesti perehtynyt alaan, koska en tiedä onko siellä tarpeeksi töitä. Tai ei ainakaan varmaan tällä seudulla ole kauheasti töitä. Tässäkin on huono puoli, että lähin oppilaitos on Kuopiossa ja ei oikein onnistu lähteä sinne pariksi päivää kahtelemaan. Mietin sitten olisiko mahdollista päästä jonkun tulkin mukaan päiväksi Joensuuhun kiertelemään ja kyselemään, mutta en sitten tiedä miten se onnistuisi. Pitää käydä opon kanssa juttelemassa. Lisäksi kiinnostusta on pitänyt kokoajan yllä tämä blogi, jossa siis kuurotyttö kertoo hänen normaalista elämästä hevosten kanssa. Blogi todistaa sen, ettei kuurot ole mitään vammaisia vaan ovat ihan meidän kuulevien kaltaisia!

En oo vielä valmis päättämään mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, ei yhtään tunnu siltä että kohta on jo aikuinen.. No mutta tässä kuitenkin tämmönen mietintäpostaus. Toivottavasti joku jakso lukea :D