Millaista on olla hevosenomistaja?

Tuli jotenkin sellainen olo, että haluan kirjoittaa tästä aiheesta tänne blogiin. Se ei ole ihan sellaista mitä sen luulee olevan tai ainakin itselleni se oli paljon muutakin kuin mitä luulin..

you really mean everything to me!

 Itselläni oli sellainen käsitys hevosenomistamisesta, että on mukavaa jos olisi oma niin voisi ratsastaa millon haluaa ja tehdä mitä haluaa. Lisäksi saisi aina päättää itse asioista. Tottakai oletin sen tuovan vähän vastuuta. Tiesin myös että hevosen ylläpitäminen olisi melko arvokasta. Ajattelin, että on varmaan tavallaan helpompaa omistaa oma hevonen kun voi itse päättää asioista kuin että kilpailisi vain esim. ratsastuskoulun hevosilla. Lisäksi ajattelin, että olisi mukavaa käydä joka päivä tallilla hoitamassa omaa hevosta ja ettei sen ajattelisi koskaan olevan raskasta. Tai ettei siihen voi kyllästyä.

Sitten alku huuman jälkeen totuus iski päin kasvoja: Hevosen ylläpitäminen oli paljon kalliimpaa mitä saatoin edes kuvitella. Jatkuvasti oli erilaisia menoja, joita ei olisi arvannutkaan. Täytyi itse hoitaa kengityksen tilaamiset ja maksaa ne, lisäksi täytyy huolehtia että rokotukset pysyvät ajallaan. Lisäksi monet lukijat jotka olette lukeneet pitkään blogiani tai tunnette minut muuten niin tiedätte ettei hevosenomistajan alkutaipaleeni ole ollut helpoin mahdollinen.

Ensimmäisenä hevoseni rokotuksista löytyi YHDEN PÄIVÄN aukko kuuden vuoden takaa, josta ei ole koskaan aikaisemminkaan missään kisoissa (ei edes hihs:ssä!) huomautettu. Onneksi asia saatiin nopeasti ratkottua. Mutta seuraavaksi heppa alkoi yskimään ja tiedossa oli lääkityksiä ja ensimmäinen klinikka käynti. Jossa Jymyn sillon revähtänyt lapa diagnosoitiin + kurkunpää tähystettiin ja huomattiin yliherkkyyttä pölylle jnejne.

Hevosenomistaminen tuo suunnattoman ison vastuun. Olet kokoajan vastuussa ison eläimen hyvinvoinnista ja sen asioista. Maksat sen vuokrat ja muut kulut. Sitten jos hevonen tulee kipeäksi niin pitää osata hoitaa oikein ja jatkuvasti tarkkailla sen tilaa, ja se jatkuva huoli mikä silloin siitä eläimestä on niin se on kauheaa + stressi miten se siitä paranee vai paraneeko ollenkaan. Pelkästään tämä vastuu on omasta mielestäni aika raskasta, se että olet vastuussa yksin jostakin niin arvokkaasta. Varsinkin kun omassa perheessäni ei ole muita hevosihmisiä kuin minä. Onneksi on ihania ystäviä & valmentaja jolta saa aina tarvittaessa apua!

Varsinkin nyt kun Jymy ei enää voi käydä tunneilla ja "täytyy" itse liikuttaa hevonen joka päivä niin välillä vaan ei jaksaisi lähteä tallille. Välillä se tuntuu hirveältä pakko pullalta, vaikka sitten kun tallille pääsee niin potutus häviää aina. Sitten kun ei ole vain hevosen hoitaminen & liikutus tehtävänä vaan sen lisäksi täytyisi hoitaa koulu, työt ja kotona hoitaa koirat + muut kotiaskareet ja läksyt. Välillä todellakin tuntuu siltä että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Eikä millään jaksaisi tehdä kaikkea. Tuntuu ettei olisi yhtään omaa aikaa.

Lisäksi olen nähnyt paljon ratsastajia joiden mielestä hevosten täytyy toimia heti kun aletaan ratsastamaan. Ei, vaan meidän ratsastajien täytyy opetella ratsastamaan niitä. Jos sanotaan että hevonen on pa*ka niin sen voisi ajatella suoraan että ratsastaja on se huonompi osapuoli. Koska useimmiten ratsastaja kompensoi hevosta, jos itse olet laiskalla tuulella eikä sinua huvita ratsastaa kunnolla niin harvempi hevonenkaan tekee yhtään mitään puolestasi. Joten tuskin sekään silloin toimii kovinkaan hyvin. Okei, on myös totta että kaikilla niin meillä ihmisillä kuin hevosillakin on huononpia päiviä mutta hei AINA EI VOI ONNISTUA! Sen takia ne onnistumisen tunteet ovatkin tärkeitä. Jos aina olisi vain hyvää ja helppoa niin mikään ei riittäisi eikä mikään tuntuisi enää niin hyvälle eikä onnistumiset tuntuisi enää onnistumisille. Tai itse luulen näin. Itse pidän ainakin haasteista hevosen kanssa. Lisäksi on opittava ja pystyttävä tekemään töitä sen eteen mitä haluaa. Jos käyt kerran viikossa ratsastamassa niin et voi olettaa, että hevonen toimii aina täydellisesti tai että itse osaisit tehdä kaiken täysin hyvin. Itse ainakin haluan panostaa harrastukseeni ja hevoseeni, ja sen takia olen valmis käymään tallilla joka ikinen päivä vaikka aikani ei riittäisi mihinkään muuhun.

Vaikka onkin välillä raskasta huolehtia hepasta ja vaikka sen takia usein potuttaa, niin silti en IKINÄ halua vaihtaa tätä mihinkään. Hevosenomistaminen on silti niin ihanaa ja siitä omasta saa niin paljon irti. Hevoselle voi kertoa kaikki huolet, se ei varmasti pilkkaa eikä naura selkäsi takana. Semmoinen suhde minkä saa muodostettua sen hevosen kanssa on itselleni ainakin uskomattoman arvokasta. Esimerkiksi aina kun vihellän tallin pihassa, niin tarhalla Jymy nostaa samantien pään ylös ja kattoo missä mie oon. Se tunne miten hevonen oppii tuntemaan sinut ja sinä sen on hienoa. Omasta mielestäni sillä ei ole niinkään väliä onko sinulla joku entinen ravuri vai GP luokkien hyppääjä vaan se suhde minkä luot sen hevosen kanssa.

Hyvän ystäväni osuvat sanat: "Vähintää yhtä paljon se takas antaa kuin se ottaa. Vastuu on suuri, eikä hevosen omistaminen ole pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta en tiiä mitään rakkaampaa eläintä mitä sie voisit saada ja mikä antaa niin mahtavia hetkiä vastineeksi."