Miten meni noin niinkun omasta mielestä?

Vuosi 2015

 Vaikea uskoa, että eletään jo tämän vuoden viimeisiä päiviä. Vuosi toi tullessaan paljon isoja muutoksia, kuten esimerkiksi se että pääsin vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan sitä alaa mitä halusinkin ja sen mukana tietysti muutto toisella paikkakunnalle, työpaikan ja tallipaikan vaihto. Lisäksi pääsin kokemaan paljon uusia asioita, mm. pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kunnolla ulkomaille ja vielä yksin, päästiin Jymyn kanssa ratsastamaan niin Farmarissa kuin Kuninkuunraveissakin, lisäki tietysti sain vihdoin ja viimein ikioman koiran. Vaikka perheessäni on aina ollut koiria niin ne ovat aina olleet "yhteisiä", mutta Demi onkin ensimmäinen omilla rahoillani ostettu koira. 

vas. Demi 9vk ja oik. 9kk

Vaikka toisaalta olen hyvin tyytyväinen näin jälkeenpäin koko vuoteen, niin eihän se ihan suunnitelmien mukaan ole mennyt, ainakaan hevostelun kannalta. Tarkoitus oli kilpailla kohtuu säännöllisesti aluetasolla HeB-A luokissa saaden parempia ja tasaisempia suorituksia. Todellisuuden mukaan ei olla tänä vuonna käyty kuin yhdet koulukisat, jotka nekin menivät tuloksilta oman tason alapuolelle. Estepuolellehan meillä ei enää varsinaisia tavoitteita ole ollutkaan, kunhan että käytäisiin välillä pitämässä hauskaa. Kolmissa estekisoissa ollaankin käyty, yhteensä viisi starttia, joista neljältä radalta puhdas tulos ja yhdeltä yksi tiputus. Starteista kolmella kerralla ollaan kotiin tultu rusettien kanssa. Hauskaa siis on pidetty, joten yksi tavoite sentään saavutettu. Harmittaa, ettei vuosi sitten tarkempia tavoitteita ole tullut kirjoitettua ylös, koska nyt sitä olisi kiva ollut lukea! 

Hevostakin on tullut vuoden aikana usempaan otteeseen paranneltua milloin mistäkin vaivasta. Alkuvuonna lähti kenkä ja kanta polkeutui auki, riekkumisen seurauksena. Samassa rytäkässä Jymylle tuli otj pehmyt kudos vaurio, jota sitten paranneltiinkin alkuvuonna. Kun hevonen alkoi parantua niin sain itse rasitusvamman oikeaan ranteeseen, jonka seurauksena olin itse sairaslomalla. Tai ilmeisesti ranteessa on jonkin sortin ahtauma, koska se välillä vieläkin ilmoittaa säännöllisin väliajoin olemassaolostaan. Olisikohan ollut maaliskuussa Jymy raspattiin ja rokotettiin, no eiköhän se sitten saanut yliannostuksen rauhoittavaa ja sai allergisen reaktion siihen. Tästä selvittyä jatkettiin ja kevät treenattiinkin ahkerasti kotona ja kun hevonen oli kisakunnossa ilmoitettuna kisoihin, se sai ns astmakohtauksia siitepölystä ja taisi siellä hengitysteissä joku tulehduskin olla. Koska helpolla ei tässäkään päästy niin se sai allergisen reaktion vaivaan määrättyyn lääkkeeseen, jonka seurauksena melkein viikon ajan majailin tallilla ja seurasin sen vointia parin tunnin välein, myös yöllä. Siinähän se loma menikin. :D Syksyllä kärsittiin hetki sylkirauhasten turpoamisesta, joka ilmeisesti johtui onneksi vain siitä kun maaperä oli vaihtunut ja Jymy oli "laitumelta" jotain syönyt, turvotus onneksi lähti parissa päivässä itsestään. Mutta loppuvuosi ollaankin päästy molemmat lähes terveinä (kop kop kop). Jospa sitä ehkä ensi vuonna sitten paremmalla terveydellä :D

Vaikka ei ollakaan päästy asettamiini tavoitteisiin tai suorituksiin niin ei vuosi nyt tosiaankaan hukkaan ole mennyt. Kuten ylempänäkin mainitsin jo, että päästiin farmariin sekä kuninkuusraveihin niin niiden lisäksi käytiin alkuvuodesta hiihtoratsastuskisoissa, sekä ollaan rakennettu kaikkien onnistumisten ja epäonnistumisten seurauksena luottamusta ja toistemme ymmärrystä. Vuoden aikana ollaan päästy tuttujen, sekä uusien valmentajien oppiin ja päästy pellollekin rallittelemaan. Vaikkei suunnitelmien mukaan ollakaan menty niin mielestäni ei vuosi silti huono ole missään nimessä ollut! Ja varmasti jokaisen meidän vuodesta löytyy niitä risuisia ja ruusuisia osia. Ensi vuoden tavoitteista sitten lisää seuraavassa postauksessa. 

Muistakaa, että kenenkään elämä ei ole pelkkiä vastoinkäymisiä tai onnistumisia, vaikka välillä siltä voisikin tuntua tai näyttää. Vastoinkäymisten kautta ne hyvätkin päivät tuntuvat entistäkin paremmille ja onnistuneemmille. Jokaisesta vastoinkäymisestä voi oppia, ja suurimmasta osasta selviää hengissäkin!