Joululahjatoiveet tai toiveettomuus

Ehkä sanomattakin on selvää, että kun vanhenee niin lahjatoiveet muuttuu. Ei enää toivotakaan sitä uusinta hittilelua vaan ehkä jotain käytännöllistä, kuten astioita tai lahjakortteja. Lapsena kiinnostavinta oli jouluna se, kun sai lahjoja ja niiden avaamista ei millään malttanut odottaa.

Jo muutamien vuosien ajan itselleni tärkeimmiksi ovat tulleet lahjojen antamisen ilo, omista perinteistä kiinni pitäminen ja mikä parasta: aattona tehty joulumaasto kahdestaan hevosen kanssa. Sitä tunnetta ei voita mikään kun ilman satulaa baanattelet menemään mahtavissa lumisissa maastoissa. Tai noh vaikka aina täällä itärajallakaan sitä lunta ei pahemmin ollut, niin silti oli aina päästävä maastoon! Yleensä ollaan myös tehty aamutalli useamman ihmisen voimin niin kaikki ovat päässeet ajoissa joulun viettoon.

Perinteisiin lasken joulukorttien lähettämisen, joka on itselleni todella tärkeää ja kortit täytyy ehdottomasti tehdä itse! Lisäksi sitten jouluaattona menen yleensä isän kanssa mummon luokse ja vietetään aattoilta siellä, käyden haudoilla, saunoen, syöden ja viimeisenä lahjat avaten. Enkä voi toki kieltää etteikö niiden lahjojen saaminen olisi mukavaa, onhan se. Tosin nykyisin se tuppaa menemään siihen, että tiedän tai olen saanut osan lahjoista etukäteen, koska mm iskä ei osaa ostaa mitään joten yleensä suoraan kysyy ja käydään yhdessä ostamassa se mitä haluan (mikäli se siis on realistinen toive :D, esim vuosia sitten toivoin saappaat niin käytiin sovittamassa niitä ja varasin ne mitkä oli itselleni istuvimmat). Tykkään myös ehdottomasti ostaa muille lahjoja, vaikka se välillä tuottaakin päänvaivaa. Joulun alla saatan viettää kaupoissa ihan vain aikaa kierrellessä ja miettiessä mitä voisikaan kenellekin ostaa. Harmi kyllä ettei näin opiskelijana ole varaa ostaa kaikille kenelle haluaisi niin lahjoja..

Ja ehdottomasti täytyy käydä sytyttämässä kynttilä meidän keväällä lopetetulle koiralle, ikävä on edelleen kova <3

Tänä vuonna tosin aattoratsastus jää väliin kun lähden jouluksi kotiin Joensuuhun, mutta Jymy saa onnellisesti viettää ansaitut muutamat vapaapäivät. Olenkin Joensuussa huimat neljä tai viisi päivää! Se aika ei onneksi kuitenkaan jää hevosettomaksi, koska muutamat yksärit laittelivat jo sieltä viestiä oisinko halukas heidän hevosiaan silloin liikuttamaan jos olen maisemissa ja tottakai olen! Mukavaa päästä tapaamaan tuttuja ja samalla ratsastamaan tutuilla hepoilla pitkästä aikaa, vaihtelu virkistää! :) Lisäksi varailin myös ennen joulua itselleni ajan tunnilta, jee! Pääsee kuulemaan tuomion valmentajan suusta pitkästä aikaa, että mihin suuntaan sitä on menty. Tänä vuonna myös erilaista on ehdottomasti se, että olen oikeasti LOMALLA. Tai no, täytyyhän sitä välillä käydä burgereita paistelemassa, mutta koulusta lomaa on huimat kolme viikkoa! Ehdottomasti pidän myös joululahjana sitä että saa muutaman päivän vain tehdä mitä haluaa ja käyttää aikaa milloin missäkin miten haluaa. Tosin silti lomalla täytyy opetella uusia viittomia ja kertailla, ettei taidot unohdu.

Kuva kopioitu ikean sivuilta. Tää tosin ei oo se minkä haluisin kun en löytänyt siitä kuvaa minkä näin siellä.

Oikeastaan joululahjaksi en ole toivonut tänä vuonna mitään. Tai iskälle vinkkasin, että haluaisin tähän asuntooni nahkapäällysteisen säkkituolin, jotta olisi joku muukin istuin paikka "olohuoneessa" kuin sänky. Ja ehdottomasti oltava nahkainen (tai super vahvaa kangasta) ettei Demi saa sitä rikottua. 

Jymylle ostin joululahjaksi uuden paksumman fullneck tallitoppaloimen, jonka tilasin jo muutama kuukausi takaperin käydessäni Joensuussa. Siellä se odottaakin jo hakijaansa. Ilmeisesti tosin herra haluaisi sen jo käyttöönsä kun oli repinyt karsinassa nykyisen loimen kaulakappaleen riekaleiksi, toivon tosiaan että äiti saa sen korjattua. Ei nimittäin olisi varaa toista loimea ostaa.

Demi ja uusi sänky (alempi) sekä lelut!

Demille en ole ostanut mitään vaan se sai mahtavia lahjoja koulukaveriltani mm leluja, "uuden" sängyn ja luita! Siinä onkin joululahjaa kerrakseen, vaikken tietenkään kaikkea sille kerralla antanut. Tosin paketoin sille kuitenkin yhden lelun ja luun pakettiin niin on mukavaa viettää ensimmäistä joulua. Ja ilmeisesti myös Demin personal hoitajat olivat ostaneet sille myös jotain ja paketti odottaakin pussissa joulua. :) Koko perheeltä olen saanut niin paljon tukea tänne muuton kanssa, että olen vain kiitollinen siitä avusta ja mielestäni siinä on minulle ihan tarpeeksi lahjaa kerrakseen!