Aamupalalta kuulumisia

Aamupalaa syödessäni ja ensi vuodelle kuvakalenteria tilatessani ajattelin samalla tulla myös kirjoittamaan jotain bloginkin puolelle. Viime kerrasta onkin jo tasan kaksi kuukautta ja välissä on tapahtunutkin kaikenlaista. Ollaan menty ennen kurakeleja ja lunta paljon pellolla, käyty jotainkin kertoja koulu- sekä estevalmennuksissa, yksissä estekisoissakin käytiin, pidetty pieni kevyempi jakso ja ihanaa, löysin Jymylle sopivan kengittäjänkin!

Niin hassulta kuin se kuulostaakin niin en ikinä ole tajunnut kuinka vaikeaa voi olla oikeasti saada kengittäjää. Ja vielä sopivaa sellaista! Edellisellä tallilla kengittäjä löytyi omasta tallista ja hän huolehti aina itse kengitysväleistä, hokkien ottamisesta, pois ottamisesta ja muusta. Myöskään ei tarvinnut itse olla ikinä paikalla ellet itse välttämättä halunnut, nyt huomaan että tuohan oli todella luksusta! Irtokengätkin löysivät paikalleen yleensä päivän sisään. Nyt kuitenkin itse pitää tarkkailla milloin kengitystä tarvittaisiin ja olla aina itse paikalla (jonka järjestäminen on tähän asti ollut melko helppoa, mutta luulen ettei aina ole näin).Kuitenkin muutamien suositusten jälkeen löydettiin nykyinen kengittäjä ja en tällä hetkellä voisi olla tyytyväisempi. Joustava, mukava ja hyvin asiansaosaava, mukava huomata myös että oikeasti  kengittäjää kiinnostaa millainen hevonen on liikkeessä, mitä sillä tehdään jne, koska olen nähnyt semmoisiakin kengittäjiä ketkä vain käyvät laittamassa hevosen ilman, että kiinnitettäisi enempää huomiota.

Murhetta on myös aiheuttanut karvan kasvatus. Oon klipannut Jymyn tämän syksyn aikana jo kolmesti ja huomaan taas kuinka se hikoilee kuin pieni porsas. Siitä huomaa myös liikkeessä, ettei se liiku sen karvaturkin kanssa läheskään niin mielellään, vaikka tuntee että intoa on ja mahan allekin meinaa taas tulla "finnejä". Nuita "finnejä" ei sille klipattuna tule ollenkaan ja niitä tulee siis etujalkojen väliin. Jymyllä on siinä aika paljon löysää nahkaa ja hikoillessa sinne muodostuu vähän niinkuin hikipatteja ja kutsunkin niitä "finneiksi". Eläinlääkärikin on joskus ne katsonut ja sanovan olevan periaatteessa ihan normaalia. Mutta vaikka niitä pesisikin niin tuon karvan alta ne ei vain katoa. Sitten kun klippaa ja ei hikoile niin paljoa -> saa ilmaa niin niitä ei tule. Pitäisi taas ottaa siis urakka!

 Ratsastaessa Jymy on pääasiassa ollut melko mukava kokoajan. Vapaiden ja kevyempien päivien jälkeen saa kyllä tehdä tosiaan töitä, että sen saa taas läpi mutta kun se tulee vähänkin sieltä läpi niin sillä on tosi kiva ratsastaa! Kouluvalmentajalta ollaan saatu paljon kehuja miten laukka on parantunut varsinkin vasempaan suuntaan ja sen eteen ollaan kyllä yritettykin tehdä töitä. Muuten se on kyllä edelleen ihana energinen tehosuorittaja itsensä. Päivä päivältä osaan kunnioittaa sitä enemmän ja tajuta miten en ikinä olisi voinut parempaa ja sopivampaa hevosta saada  :)

Koska perinteitä ei jätetä ja kaikilla on oltava joulu <3