Kiirettä vai laiskuutta?

 Aika rientää ja nyt on jo marraskuu, mihin tää aika oikein katoaa? Miten vuodet kuluu näin nopeasti? Muistan selkeästi kun vasta täytin 15 ja sain mopokortin, se ei kuitenkaan ollut eilinen päivä eikä edes edellinen vuosi. Nyt mittarissa on jo 19 vuotta ja ikäkriisi iskee päälle, ensi vuonna herranjumala tähän aikaan oon jo 20!?! En yhtään hahmota sitä, että omakin elämä menee eteenpäin ja itsekin vanhenee päivä päivältä, muutoksen ja kasvun huomaa mielestäni helpommin muissa. Kauheaa kun on pitänyt taas alkaa miettimään minne sitä hakisi opiskelemaan, vastahan menin lukioon. Nyt siinäkin kurssit on kasassa ja saan vaan jännittää mitä ytl on ollut mieltä, että tuleeko minusta ylioppilas vielä tänä vuonna, toivottavasti koska järkestelyt on jo käynnistyneet :D

 Jymyn kanssa ollaan menty ihan normaalisti. Harrastettu monipuolisesti koulua ja silloin tällöin hypätty, sekä tietysti maastoiltu niin paljon kun sää on antanut periksi. Viime viikolla myös klippasin sen toiseen kertaan tänä syksynä, kyllä siitä lähti taas paljon karvaa. Miten karvan voi edes noin nopeasti kasvattaa takaisin? Huomasi kyllä miten hevonenkin liikkui paljon mielummin kun ei ollut enää hirveää karvaa päällä.

 Kisoihin ei olla päästy aluemestaruuksien jälkeen, ei ole oikein ollut sopivia luokkia missään eikä rahatilannekaan ole antanut periksi lähteä minnekään. Nämä kuvat ovat Minttu Koposen ottamia (aaveen.net), kiitos hänelle niistä :) Nyt kuitenkin tavoitteena olisi päästä seura/aluekisoihin ensi kuussa joka vuotisiin kinkkukisoihin, josko me tänä vuonna se kinkku saataisiin ! Esteillä todennäköisesti mennään 70cm ja 80cm, jotka ovat seuraluokkia. Koulupuolella luultavasti HeB ja HeA riippuen minkälaisia luokkia on tarjolla, kun kisakutsua ei olla vielä julkaistu. Mikäli siis saan kuskin ja auton. Isi oli nimittäin ihana ja möi meidän vetoauton pois, joten pieni kysymysmerkki mistä semmoisen nyt saan ja riippuu myös saisiko se aikaiseksi vaihdettua traileriin talvirenkaat, se pitäis myös vielä katsastaakin.

Jymy sai myös jo etukäteisiä joululahjoja. Ostin sille HIHS:stä mm. ensimmäisessä kuvassa näkyvät Eskadronin päitset (vain 15€!) ja muutama viikko sitten tilasin hööksiltä sille ylhäällä kuvassa olevan 100gramman toppaloimen. Kelpaa nyt ulkoilla taas säässä kuin säässä. Kerrankin koko oli melko hyvä, vaikka kaulakappaleessa saisi olla paremmat kiinnitykset (tai ainakin lisää säätövaraa) ja se voisi olla myös pidempi. Mutta välikausi loimeksi oikein sopiva, hinta ei ollut päätä huimaava joten uskon että loimi on hinta-laatu suhteeltaan hyvä :)

Jotta myös itselleni saisin joskus jotain niin kävin kaverillani otattamassa taas ripsen pidennykset. Lähinnä ne oli tarkoitus ottaa vasta lakkiaisiin, mutta en voinut vastustaa kiusausta ottaa niitä aikaisemmin. Näihin olen kuitenkin ollut 110% tyytyväinen, ja vaikka kirpaisi näistä "turhuuksista" vähän maksaakin, niin silti päivääkään en ole katunut, omaa elämääni helpottaa kummasti :) Toisaalta pelottaa ja hirvittää mihin kuntoon omat ripset menee, viimeksi kun mulla oli niin omista ripsistä tippui puolet ja meni huonoon kuntoon. Nyt toivottavasti ei käy niin, tarkoitus ei kuitenkaan ole käyttää näitä niin pitkään.

 

Ihanaa kun myös joulu on taas tulossa! Rakastan ostella joululahjoja ja antaa niitä ihmisille! :)

 

Mukavaa talven alkua kaikille lukijoille, kuulemisiin taas! :)

Photoshoots

 Yks päivä pidettiin lyhyt valokuvaussessio kaverini kanssa. Tarkoitus oli saada Jymystä hyvinä kuvia pitkästä aikaa ulkona kun sääkin oli mitä parhain. Tässä muutamia onnistuneita otoksia tästä pienestä suokki pallerosta, joka ei olisi millään halunnut olla kuvattavana :D

 My lifesaver <3

 "Cause all of me

loves all of you

love your curves and all your edges

all your perfect imperfections

give your all to me

i'll give my all to you"

mamma mä rapsutan sua!

<3
Löysitkö suosikkisi kuvien joukosta?

Arki kutsuu

 Toissa viikonlopun ja viime viikon alun Jymy oli pienellä "lomalla" omien ylioppilas kirjoitusteni takia. Onneksi se asuu täysihoitotallissa, ja sitä hoitaa joka päivä loistavat työntekijät niin pystyin huoletta jättämään sen muutamiksi päiviksi heidän hyvään hoitoon.



ikuinen pahe: alkukävelyt ja puhelin

Viime viikolla torstaina alkoi kuitenkin taas paluu arkeen ja töihin. Kovasti sain varoituksia miten hevoseni on ollut normaaliakin yliinnokkaampi ulos menijä, ja odotinkin kovasti pientä adhd ponia mutta pyh ennemmin se oli laiska alkuun laiska! Paitsi laukan jälkeen vauhtia alkoi taas löytyä.

 Huomasi kyllä kuitenkin, että muutama päivä on lomailtu. Ihan minimaalisen lievästi se tuntui jäykemmältä ja "hitaammalta" kuin normaalisti alussa. Kuitenkin ratsastettavuudeltaan se oli tosi hyvä! Yllätyksekseni tarhassa vastassani oli tällöinkin iloinen hörisevä hevonen, eikä tarhan nurkassa mököttävä poni (jep, jymyllä on yleensä tapa murjottaa jos en oo käyny pariin päivään). Joten ehkä välissä muutama vapaa tekikin hyvää :) 

 Ollaan aloiteltu tosi rauhassa, ettei aiheutuisi turhia jumeja/kipeytymisiä liikunnan takaisin nostamisen takia. Tykkään muutenkin aina vapaiden jälkeen aloittaa tosi rennosti. Varsinkin kun kyseessä onkin jo vähän vanhempi hevonen niin haluan pitää sen mahdollisimman pitkään hyvässä kunnossa :)

 Laukassa ehkä eniten huomasi vapaat. Se ei pyörinyt niin hyvin ja oli hieman jäykkä takaa. Hetken kuitenkin laukkailtua sekin parani.

 Ollaan oikeastaan tehty vain jumppaa viime päivinä. Paljon eteenalas ratsastusta, reipasta liikettä jotta paikan pääsevät aukeamaan ja jumppautumaan. Väistöjä, taivutteluja, avotaivutusta.

Meitä ei myöskään haittaa vaikka maneesin pohjaa huolletaan samaan aikaan kun ollaan töissä :)

 Itseni kannalta pieni "heppaloma" taisi olla hyvästä, koska nyt taitaa näillänäkymin käydä niin että tästä tytöstä tulee 5.12 YLIOPPILAS! Vihdoin ja viimein, tätä on odotettu!

Huomaa kyllä miten onnellinen hevonen se on kun pääsee tekemään töitä! Se niin nauttii ja rakastaa sitä. Jymyn kanssa on nykyisin niin mukava (ainakin pääosin) työskennellä ja oon viimeaikoina muutenkin miettinyt minkälaisen kultakimpaleen oonkaan saanut! <3

Iisalmen reissuilua

 Ei menestystä, vaan kokemusta

 

Vihdoinkin luvassa postausta menneistä aluemestaruuskisoista. Aamu alkoi aikaisin hevosten ruokinnalla ja matkalla kohti kisapaikkaa. Ponit lastautuivat oikein mallikkaasti ja kulkivat sulassa sovussa koko matkan heinää mussuttaen. Perille vietiin hepsut päiväkarsinoihin, roudattiin kamat eteen ja tutkailtiin uutta kisapaikkaa.

Ensimmäisessä verkassa Jymy oli laiska, hetken verkattuani onneksi se alkoi herätä "pitkän" matkan jäljiltä. Ensimmäisenä oli vuorossa HeA:2. Odotin suurta kaaosta radalla, mutta onnekseni poni oli kuitenkin (ehkä liiankin?) lunkki eikä pahemmin intoillut. Radasta kokonaisuudessaan olen tyytyväinen, vaikka prosentit ovatkin kaukana hyvistä radoista. Kuitenkin parannusta viime vuotiseen samaan rataan havaittavissa.

Yhteensä tuli 55,259% (viime vuonna n. 51%). Huonoimmat numerot tulivat laukanvaihdosta oikeasti siis käynnin kautta, mutta meillä ravin kautta. Ja keskiaskellajeista jotka eivät eronneet tarpeeksi, nämä olivatkin vitosia. Paras numero oli 7(!!) joka tuli käynnistä vapainohjin.

 

Kokonaisuudessaan siis numeroita oli 5-7 väliltä, pääasiassa 5,5 eli melko tasainen suoritus. Jymy olisi saanut olla himpun verran aktiivisempi, mutta suoritukseen olen kuitenkin todella tyytyväinen koska se meni paljon paremmin ja tasaisemmin kuin ikinä osasin odottaa. Kun tiesin ohjelman olevan meille vaikea. Toinen tuomareista oli kuitenkin ihanasti kirjoittanut, että potentiaalia löytyy! :)

HeB:hen verkkasin Jymyä aktiivisemmaksi ja otin verkkaan raipankin käyttöön. Jymy tuntui verkassa tosi hyvältä, esitti hyviä siirtymisiä ja oli hyvin kuulolla. Kuitenkin tapahtui jotain mystistä kun menin aitojen sisäpuolelle: samassa sekuntissa kun ravasin aitojen sisäpuolelle, hevoseni aloitti juoksemaan apuja karkuun. Se ei keskittynyt enää millään tavalla ja tuli todella epätasaiseksi edestä, yritin ennen pillin vihellystä ratsastaa sitä samalla tavalla kuin verkassa mutta ei tietoakaan että se olisi halunnut enää kuunnella. Voi olla, että tiedostamattani rupesin jännittämään ja hevonen reagoi siihen. Mutta muutos siis todella tuli sekunnin murtoosassa.

HeB radalta prosentteja tuli 56,087%. Hyvät prosentit siihen nähden, että hevonen tuntui todella kauhealta. Tasokin oli todella kova (mukana oli kansallisella/SM tasolla kilpailleita suokkeja ja poneja), mutta olin pettynyt omaan ratsastukseeni. Pisteet oli 5-6,5 väliltä ja radalla ei kuitenkaan tullut mitään rikkeitä. Parempi tahti, pyöreämpi muoto ja tarkkuutta niin hyvä tulee. Aina ei voi onnistua ja näin meillä tällä kertaa. Ehkä seuraavalla kerralla taas vähän paremmin :)

Aikainen lintu madon nappaa..

.. tai ainakin kerkeää lähtemään kisoihin! Herätys soi huomenna varmaankin klo 3.00 viimeistään ja siitä sitten tallille hevosia ruokkimaan, jotta kerkeävät syödä rauhassa ennen kisoihin lähtöä. Viimeistään on oltava hepat kyydissä klo 5.00.

Olo onneksi on vähän parempi, vaikkei hirveän hyvä vieläkään. Tänään aamu alkoi loistavasti ponin ratsastuksella ja hevosen selässä olinkin jo kahdeksalta aamulla. Olin suunnitellut kevyttä ja lyhyttä ratsastusta, mutta jossain vaiheessa huomasinkin ratsastaneeni pelkkää käyntiä ja ravia jo 40minuuttia, hups. Mutta oli niin huisin kivaa ja hevonen toimi kivasti niin mikäs siinä musiikit maneesissa soidessa oli ratsastaa! Nyt voin sanoa lähteväni hyvin ratsastetulla hevosella ja hyvällä valmistautumisella kisoihin.

Tein tänään paljon siirtymisiä ja sain niillä Jymyn hyvin kuulolle. Laukka ei tänään ollut meidän vahva puoli, se ei meinannut kunnolla pyöriä vasemmalle, sekä sinne taipuminen oli (jälleen) vaikeampaa. Mutta pienien kompromissien jälkeen siinäkään ei ollut ongelmaa. Koska ratsastuksessa kestikin luultua pidempään tuli hieman kiire pakata kaikki tavarat valmiiksi. Lisäksi ongelmaa tuotti, että ainut kisahuopani oli pesemättömänä likaisena vielä pyykkikorissa, jaiks! Eikun vaan tallikavereille soittelemaan keneltä saisin lainaan, onneksi löytyi ihania ihmisiä ja sainkin huovan lainaan. Varusteet kerkeän onneksi puunaamaan kisapaikalla kun miun startti on vasta puoli 12 aikoihin, mutta kyytikaverin startti on heti kisojen alussa joten siksi pitää aikaisin lähteä matkaan.

Tallilta juoksinkin kauppaan tekemään ostokset jotta saa eväät kisoihin ostettua, eikä sieltä tarvitsisi mitään ostaa. Pitkä päivä tulossa, kun pelkkiin matkoihinkin menee yhteen suuntaan yli kolme tuntia. Kotona kävinkin vain pikaiseen ja lähdin töihin tuuraamaan kaveriani muutamaksi tunniksi. Sen jälkeen tulin kotiin, tein eväät ja pakkasin omat kisavaatteet, sekä muut tarvittavat kamat. Nyt välissä kirjoitan tätä postausta ja kohta lähden taas takaisin töihin. Lyhyet yö unet tulee kun pääsen töistä vasta 22.30, onneksi työmatka on lyhyt ja kaikki on kotona jo valmiina niin pääsen sieltä suoraan nukkumaan. Oikeasti vuoroni olisi kestänyt vielä tunnin pitempään, mutta onneksi sain suostuteltua yhden työkaverini tekemään siitä yhden tunnin niin jää edes vähän nukkumisaikaa! Kiitos siis hänelle :) Nyt kaikkien peukut pystyyn huomiseksi, jotta tämä tyttö osaisi ratsastaa edes sinnepäin.

Kohti aluemestaruuksia

 Flunssa yrittää iskeä päälle, mutta siitä huolimatta meillä treenataan ahkerasti kouluratsastusta viikonlopun kisoja varten. Tajusin taas, vaikka miten oon kesällä yrittänyt ratsastaa niin se tosiaan on ollut sitä yrittämistä. Viime viikolla pääsin pitkästä aikaa valmentajan silmän alle ja voi sitä tunnetta kun joutui OIKEASTI ratsastamaan, eikä pelkkä kentän ympäri humputtelu käynytkään. Kyllä oli seuraavana päivänä lihakset kipeät. Mutta kyllä huomasi hevosestakin, miten se minuutti minuutilta parani huimasti.

 Perjantaina harjoiteltiin siirtymisiä ensin käynnistä suoraan peruutukseen, sitten ravi-käynti-ravi ja sitten laukka-ravi-laukka. Loppujen lopuksi tarkoitus oli tulla laukasta käyntiin mahdollisimman nopeasti, mutta kuitenkin niin että rentous ja pyöreys läpi selän säilyisi. Jymylle alaspäin siirtymiset on todella vaikeita sen eteenpäin pyrkimyksen vuoksi varsinkin laukka-käynti siirtymiset on suuri ongelma tai ainakin kuskin päässä. Aluksi ravi askelia tuli väliin kymmeniä, mutta lopuksi päästiin vain muutamaan ravi askeleeseen.

Perjantaina käytiin käytiin läpi myös radat, sekä tehtiin keskilaukkoja ja laukan sisällä siirtymisiä. Ratoja en missään nimessä voi enempää harjoitella kun tuntui että Jymy valmiiksi jo ennakoi kaikkea. Muuten radat oli ihan ok, mutta keskilaukasta harjoituslaukkaan siirtyminen on todella vaikea. Ja HeA:ssa laukanvaihto käynnin kautta. Mutta en kuitenkaan aio ottaa kisoista paineita, harjoitellaan se mitä pystytään ja tehdään parhaamme. Se riittää. Tavoitteena kuitenkin olisi parantaa vuosi sitten saatuja prosentteja.

Tänään sitten olin uudestaan silmän alla ja sain kaverini mukaan kuvailemaan, kiitos! Olin muutamana välipäivänä tehnyt paljon siirtymisiä ja yrittänyt tehdä niitä ohjeiden mukaisesti. Kappas kun aloitettiin taas siirtymisillä niin ne onnistuivatkin huomattavasti paljon paremmin kuin perjantaina! Liian usein päädyin vain humputtelemaan ja ratsastamaan pelkästään askellajin sisällä tehden ympyröitä jne, ilman että keskityn tarkkaan siirtymisiin ja kaikkeen mitä teen.

 Tänään tuntui, että pääsin ihan eri tavalla ratsastamaan koko hevosta. Johtui varmasti kun eilen kävin ensimmäistä kertaa elämässäni hierojalla. Olinkin koko selästä, hartioista, niskoista ja pahiten rintalihaksista jumissa. Ei ihme ettei hartiat menny tarpeeks taakse, nyt tuntuu että saan kymmenen senttiä taaemmas hartioita, muutenkin huomattavasti mukavampaa liikkua! Menen ehkä siis joskus uudestaankin.

 Tehtiin tänään myös pohkeenväistöjä: ikuinen heikkouteni. Loppujen lopuksi kunhan muistin aluksi hidastaa tarpeeksi ja alussa viedä pohkeen taakse hetkeksi niin väistötkin alkoi ihan hyvin sujumaan. Mutta kuten sanotaan: "The problem is not the problem. The problem is your attitude about the problem.".  Luulen ettei pystytä hyvään väistöön tai laukasta käyntiin siirtymiseen, vaikka harjoituksen kautta me kyllä pystytään siihen! Asenne siis vaihtoon.

 Ponilla oli viime viikolla kunnon huolto viikko. Poni pääsi vihdoin taas klippaukseen ja miten on helpompaa elämä kun poni ei hikoile kun pieni porsas. Lisäksi kengittäjä kävi sen kengittämässä, ja liike tuntuu taas entistäkin paremmalta. Lisäksi ennen klippausta toki poni kävi pesulla ja harjan nypin taas vähän edustavamman näköiseksi. Kisojen jälkeen lisäksi Jymy "pääsee" maanantaina klinikalle raspaukseen ja rokotukseen.

 Nyt vaan lääkettä naamaan ja toivotaan ettei tää tauti mene pahemmaks, mutta kisoihin lähdetään sitten vaikka pää paketissa kuten aina ennenkin! Loppu viikko treenataan vähintään yhtä tehokkaasti niin päästään toivonmukaan tavoitteeseen :)

Blogin henkiin herättelyä

 Voi apua siitä on lähemmäksi kaksi kuukautta kun viimeksi olen kerennyt blogia päivittää. Tässä välissä ollaan keretty tehdä vaikka mitä!

Heinäkuussa saatiin yksi tai itseasiassa kaksi haavetta toteutettua! Päästiin nimittäin Jymyn kanssa ensin kokeilemaan Kuopioon kenttäesteitä valmennuksen merkeissä. Meillä täällä Joensuussa ei siis ole missään maastoesteitä, tai Jokirannassa on mutta suurinosa niistä on niin lahonneita ettei niitä voi hypätä ehkä kolme estettä olisi hyppykuntoisia. Kenttätreenit sujui loistavasti ja sain olla super tyytyväinen siihen miten poni toimi, vaikka onhan Jymy siis hypännyt niitä ennenkin muttei olla yhdessä. Hypättiin melko helppoja tehtäviä ja pieniä ratapätkiä, esteet olivat harraste/tuttaritasoisia. Lisäksi sain myös olla ylpeä miten Jymy meni ensimmäistä kertaa kuorkkiin ilman mitään kyselyjä! Huippu heppa!

 Toisena päästiin lähtemään Suonenjoelle harjoituskenttäkisoihin! Ihkaensimmäisiin kenttäkisoihin! Jymy meni edellisenä iltana kaverini luokse yhdeksi yöksi, koska kisoihin lähtö oli todella aikainen. Kenttäkisat sujuivat aivan loistavasti ja todella yli odotusten. Tavoitteina oli yli 60% koulusta, puhtaasti rataesteet ja maasto läpi. Koska nämä olivat harjoituskisat niin koululuokan sai itse päättää, kuten myös rataestekorkeuden ja maastossa sai päättää mitä esteitä hyppää. Kisat järjestettiin siis siellä olleen kenttäleirin yhteydessä.

Tavoitteet saavutettiin helposti. Koulussa menin tutun HeB KN Specialin ja tuloksena 64,6%. WAU! Elämäni parhaat prosentit, toki arvostelu oli löysempi koska olivat harj.kisat mutta tuomarin kanssa juteltuani hän sanoi että arvosteli samalla tiukkuudella kuin seuratasolla ja kuulma aluetasolla prosentit olisivat olleet luultavasti noin 61%. Nyt tarkkuutta vaan enemmän omaan istuntaan! Koulun jälkeen olimme sijalla 5.

 Rataesteiltä eikä maastosta ole kuvia, mutta rataesteillä mentiin 80cm ja se mentiin puhtaasti, meidän rata oli myös kaikista nopein. Esteiden jälkeen olimme sijalla 4. Maastoesteiltä saatiin muutama aikavirhe, koska meillä ei ollut hokkeja niin en uskaltanut kauhean kovasti päästellä menemään. Onneksi suurinosa esteistä oli kuitenkin hiekalla. Olin kyllä hyvin varautunut, mukana oli kyllä hokit ja muut tarvittavat välineet sekä hevosella oli kyllä hokkikengät, mutta huomasin vasta kun kiersin hokkeja jalkaan että kengät ovat sen verran kuluneet ettei hokkeja saanut laitettua. Jymyllä siis on ollut nuo samat kengät siitä asti kun viime alkutalvena tarvitsi laittaa hokkikengät. Sillä kun ei kengät kulu. Loppujen lopuksi kilpailujen jälkeen olimme sijalla 2.! Kilpailussa kuitekin palkittiin kaikki hyväksytyn tuloksen saaneet pienillä ruseteilla. Mutta en voinut olla kuin tyytyväinen siihen kuinka ekoista "kenttäkisoista" suoriuduttiin :)

 Kotona ollaan treenattu ahkerasti päämääränä aluekoulumestaruudet! Jotka häämöttävät parin viikon päästä. Viime viikkoina ollaan käyty paljon soramontuilla kiipeilemässä takaosan vahvistamiseksi ja siitä on kyllä tuntunut olevan apua.

 Olen yrittänyt pitää treenit mahdollisimman monipuolisina ja tehdä kouluratsastuksessakin paljon erilaisia tehtäviä. Helposti vain jää hiomaan mitä kisaradoilta löytyy.

 Elokuun alussa käytiin myös yhdessä Akin valkassa hyppäämässä ja Jymy sai taas super paljon kehuja. Vaikka kuski mokailikin välillä urakalla niin poni kyllä pelasti ja antoi anteeksi virheet. Lyhyesti koottuna korjaukset: esteen lähellä vähemmän kättä ja vähemmän painetta jalalla, sekä ei liian nopeasti hypyn jälkeen pystyyn. Huomaa kyllä ettei ole tullut hirveämmin hypättyä pitkiin aikoihin.

 Villi pappa on myös saanut silloin tällöin irrotella yksinään kentällä. Ja se on selvästi tehnyt aina sen mielelle ja kropalle hyvää, koska sen jälkeen se on usein super mukava ratsastaa. Vaikka en pahemmin perusta minkäänlaiselle juoksutuksille niin silti silloin tällöin tämä on varmaan ihan ok :)

Viime viikonloppuna kävin myös kattomassa Cheekiä Stadionilla! WOW mikä kokemus <3

Katsotaan josko tämä blogi tästä heräisi uudelleen henkiin ;)