Flunssa yrittää iskeä päälle, mutta siitä huolimatta meillä treenataan ahkerasti kouluratsastusta viikonlopun kisoja varten. Tajusin taas, vaikka miten oon kesällä yrittänyt ratsastaa niin se tosiaan on ollut sitä yrittämistä. Viime viikolla pääsin pitkästä aikaa valmentajan silmän alle ja voi sitä tunnetta kun joutui OIKEASTI ratsastamaan, eikä pelkkä kentän ympäri humputtelu käynytkään. Kyllä oli seuraavana päivänä lihakset kipeät. Mutta kyllä huomasi hevosestakin, miten se minuutti minuutilta parani huimasti.
Perjantaina harjoiteltiin siirtymisiä ensin käynnistä suoraan peruutukseen, sitten ravi-käynti-ravi ja sitten laukka-ravi-laukka. Loppujen lopuksi tarkoitus oli tulla laukasta käyntiin mahdollisimman nopeasti, mutta kuitenkin niin että rentous ja pyöreys läpi selän säilyisi. Jymylle alaspäin siirtymiset on todella vaikeita sen eteenpäin pyrkimyksen vuoksi varsinkin laukka-käynti siirtymiset on suuri ongelma tai ainakin kuskin päässä. Aluksi ravi askelia tuli väliin kymmeniä, mutta lopuksi päästiin vain muutamaan ravi askeleeseen.
Perjantaina käytiin käytiin läpi myös radat, sekä tehtiin keskilaukkoja ja laukan sisällä siirtymisiä. Ratoja en missään nimessä voi enempää harjoitella kun tuntui että Jymy valmiiksi jo ennakoi kaikkea. Muuten radat oli ihan ok, mutta keskilaukasta harjoituslaukkaan siirtyminen on todella vaikea. Ja HeA:ssa laukanvaihto käynnin kautta. Mutta en kuitenkaan aio ottaa kisoista paineita, harjoitellaan se mitä pystytään ja tehdään parhaamme. Se riittää. Tavoitteena kuitenkin olisi parantaa vuosi sitten saatuja prosentteja.
Tänään sitten olin uudestaan silmän alla ja sain kaverini mukaan kuvailemaan, kiitos! Olin muutamana välipäivänä tehnyt paljon siirtymisiä ja yrittänyt tehdä niitä ohjeiden mukaisesti. Kappas kun aloitettiin taas siirtymisillä niin ne onnistuivatkin huomattavasti paljon paremmin kuin perjantaina! Liian usein päädyin vain humputtelemaan ja ratsastamaan pelkästään askellajin sisällä tehden ympyröitä jne, ilman että keskityn tarkkaan siirtymisiin ja kaikkeen mitä teen.
Tänään tuntui, että pääsin ihan eri tavalla ratsastamaan koko hevosta. Johtui varmasti kun eilen kävin ensimmäistä kertaa elämässäni hierojalla. Olinkin koko selästä, hartioista, niskoista ja pahiten rintalihaksista jumissa. Ei ihme ettei hartiat menny tarpeeks taakse, nyt tuntuu että saan kymmenen senttiä taaemmas hartioita, muutenkin huomattavasti mukavampaa liikkua! Menen ehkä siis joskus uudestaankin.
Tehtiin tänään myös pohkeenväistöjä: ikuinen heikkouteni. Loppujen lopuksi kunhan muistin aluksi hidastaa tarpeeksi ja alussa viedä pohkeen taakse hetkeksi niin väistötkin alkoi ihan hyvin sujumaan. Mutta kuten sanotaan: "The problem is not the problem. The problem is your attitude about the problem.". Luulen ettei pystytä hyvään väistöön tai laukasta käyntiin siirtymiseen, vaikka harjoituksen kautta me kyllä pystytään siihen! Asenne siis vaihtoon.
Ponilla oli viime viikolla kunnon huolto viikko. Poni pääsi vihdoin taas klippaukseen ja miten on helpompaa elämä kun poni ei hikoile kun pieni porsas. Lisäksi kengittäjä kävi sen kengittämässä, ja liike tuntuu taas entistäkin paremmalta. Lisäksi ennen klippausta toki poni kävi pesulla ja harjan nypin taas vähän edustavamman näköiseksi. Kisojen jälkeen lisäksi Jymy "pääsee" maanantaina klinikalle raspaukseen ja rokotukseen.
Nyt vaan lääkettä naamaan ja toivotaan ettei tää tauti mene pahemmaks, mutta kisoihin lähdetään sitten vaikka pää paketissa kuten aina ennenkin! Loppu viikko treenataan vähintään yhtä tehokkaasti niin päästään toivonmukaan tavoitteeseen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti