Ei menestystä, vaan kokemusta
Vihdoinkin luvassa postausta menneistä aluemestaruuskisoista. Aamu alkoi aikaisin hevosten ruokinnalla ja matkalla kohti kisapaikkaa. Ponit lastautuivat oikein mallikkaasti ja kulkivat sulassa sovussa koko matkan heinää mussuttaen. Perille vietiin hepsut päiväkarsinoihin, roudattiin kamat eteen ja tutkailtiin uutta kisapaikkaa.
Ensimmäisessä verkassa Jymy oli laiska, hetken verkattuani onneksi se alkoi herätä "pitkän" matkan jäljiltä. Ensimmäisenä oli vuorossa HeA:2. Odotin suurta kaaosta radalla, mutta onnekseni poni oli kuitenkin (ehkä liiankin?) lunkki eikä pahemmin intoillut. Radasta kokonaisuudessaan olen tyytyväinen, vaikka prosentit ovatkin kaukana hyvistä radoista. Kuitenkin parannusta viime vuotiseen samaan rataan havaittavissa.
Yhteensä tuli 55,259% (viime vuonna n. 51%). Huonoimmat numerot tulivat laukanvaihdosta oikeasti siis käynnin kautta, mutta meillä ravin kautta. Ja keskiaskellajeista jotka eivät eronneet tarpeeksi, nämä olivatkin vitosia. Paras numero oli 7(!!) joka tuli käynnistä vapainohjin.
Kokonaisuudessaan siis numeroita oli 5-7 väliltä, pääasiassa 5,5 eli melko tasainen suoritus. Jymy olisi saanut olla himpun verran aktiivisempi, mutta suoritukseen olen kuitenkin todella tyytyväinen koska se meni paljon paremmin ja tasaisemmin kuin ikinä osasin odottaa. Kun tiesin ohjelman olevan meille vaikea. Toinen tuomareista oli kuitenkin ihanasti kirjoittanut, että potentiaalia löytyy! :)
HeB:hen verkkasin Jymyä aktiivisemmaksi ja otin verkkaan raipankin käyttöön. Jymy tuntui verkassa tosi hyvältä, esitti hyviä siirtymisiä ja oli hyvin kuulolla. Kuitenkin tapahtui jotain mystistä kun menin aitojen sisäpuolelle: samassa sekuntissa kun ravasin aitojen sisäpuolelle, hevoseni aloitti juoksemaan apuja karkuun. Se ei keskittynyt enää millään tavalla ja tuli todella epätasaiseksi edestä, yritin ennen pillin vihellystä ratsastaa sitä samalla tavalla kuin verkassa mutta ei tietoakaan että se olisi halunnut enää kuunnella. Voi olla, että tiedostamattani rupesin jännittämään ja hevonen reagoi siihen. Mutta muutos siis todella tuli sekunnin murtoosassa.
HeB radalta prosentteja tuli 56,087%. Hyvät prosentit siihen nähden, että hevonen tuntui todella kauhealta. Tasokin oli todella kova (mukana oli kansallisella/SM tasolla kilpailleita suokkeja ja poneja), mutta olin pettynyt omaan ratsastukseeni. Pisteet oli 5-6,5 väliltä ja radalla ei kuitenkaan tullut mitään rikkeitä. Parempi tahti, pyöreämpi muoto ja tarkkuutta niin hyvä tulee. Aina ei voi onnistua ja näin meillä tällä kertaa. Ehkä seuraavalla kerralla taas vähän paremmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti