Nyt mekin Facebookissa!

Jokseenkin tämä bloggailu ei meinaa ottaa siipiä enää alleen ja tästä syystä päätin harkinnan jälkeen tehdä meille facebook sivun Jymyn matkassa, johon on helpompi ja nopeampi päivittää kuulumisia. Jos jotakin kiinnostaa niin tykätkää ja jääkää seurailemaan :)

Maaliskuun jälkeen onkin tapahtunut paljon kaikenlaista. On ollut hyviä, sekä huonompia aikoja. Ollaan käyty valmennuksissa, kerran jopa kisoissa ja kuntouteltu tovi jos toinenkin. Aktiivisimmin käytiin keväällä kouluvalmennuksissa ja ne alkoivat pikku hiljaa sujuakin mukavasti! Kisoissa käytiin tosiaan toukokuussa Sorsasalossa hyppäämässä yksi luokka (80cm) ja Jymy mahtavana poikana luotsasi meidät kohtalaisen isossa joukossa viimeisille sijoille.

aaveen.net

Kesäksi saavuttiin kotikulmille, vaikkakin Jymy sai matkata uudelle tallille kesäloman viettoon. Jymy pääsikin taas muutaman vuoden tauon jälkeen laitumellekin. Tosin suosilla tehtiinkin niin, että se saa olla päivät ulkona ja yöt tallissa. Ihan vain ongelmilta välttyäksemme. Joku lukija voikin muistaa muutaman vuoden taakse, kun Jymy oli laitumella ympäri vuorokauden, niin sehän tuli sitten sieltä ali useampaankin otteeseen, jonka seurauksena jouduttiin tuomaan se tallille takaisin. Nyt se on viihtynyt laitumella loistavasti ja saakin siellä olla laumassa. Niillä onkin huippu laidunporukka, eikä ole tullut yhtään naarmua edes koko kesänä!

Laidunkauden alkaessa ongelmilta ei kuitenkaan vältytty. Jymy alkoi mysteerisesti olemaan ajoittain aluksi tahmea ja jäykkä, välillä se vaikutti jopa hieman epäpuhtaalta. Vaikkakaan selkeää "ongelma" kohtaa/jalkaa en osannut nimetä ja jokainen ulkopuolinenkin epäili eri jalkaa. Mitään turvotusta tai lämpöäkään missään ei ollut. Aluksi epäilin selän olevan jumissa ja sitä sitten hierottiin, jumeja ei onneksi kuitenkaan mistään löytynyt. Näytin videoita vakkari eläinlääkärillemme ja saatiin aluksi ohjeeksi seurailla tilannetta muutama viikko. Jos vaikka olisi venäyttänyt jotain laitumella tai mennyt stressistä/muuttuneesta tavoista jumiin.

Jymy alkoi kyllä virkistymään ja liikkumaan omalla moottorillaan, mutta käytettiin kaverini kanssa se varoilta kuitenkin klinikalla tutkimuksissa. Pelkäsin jo todella, että nyt taitaa alkaa meidän aika olla vähissä ja kilometrit lopussa. Klinikalla tokaisinkin eläinlääkärille haluavani suoran vastauksen, että onko aika jo luovuttaa vai vieläkö on toiveita jatkosta. Onneksi kuitenkin eläinlääkäri oli hyvinkin toiveikas, koska hevonen selkeästi haluaa liikkua itse eteenpäin ja mitään ontumista (no klinikalla ei voi sanoa että olisi epäpuhtauttakaan näkynyt kun raviradan vieressä liihotteli semmoista ravia..) esimerkiksi liinassa juoksuttaessa ei ollut. Taivutuksiin se kuitenkin reagoi, mutta se olikin odotettavissa hevosen iän ja taustan tietäen. Hoidoksi saatiin piikitys kuuri Cartrophenia, josta ainakin näillänäkymin näyttäisi olevan apua.  

" Cartrophen parantaa synoviaalinesteen  ja nivelruston aineenvaihduntaa, lisäksi se estää nivelvaurioissa erittyvien, rustoa hajottavien entsyymien toimintaa.  Cartrophenilla on myös fibrinolyyttinen ja antikoagulanttivaikutus, mikä edistää nivelen alueen veren¬kiertoa." 

Kisaradoilla meitä tuskin tulee enää hirveästi näkymään (sillä ettäkö oltaisiin viime vuosina pahemmin käytykään). Siihen varmasti alkaa kilometrit olla täynnä, mutta eläinlääkäri ennusteli kuitenkin, että harrastekäyttöön Jymy luultavasti tulisi vielä sopimaan. Itselleni on tällä hetkellä ihan sama voiko valmentautua tai kisata, koska rahaa siihen ei kuitenkaan pahemmin tällä hetkellä ole kuitenkaan. Kunhan saisin Jymystä vielä muutamaksi vuodeksi mukavan harrastelukaverin sileällä kevyesti ratsasteluun ja maastoiluun, sekä tietenkin parhaaksi ystäväksi <3 Lähi kuukaudet näyttävätkin vieläkö meillä on aikaa, mutta tällä hetkellä näyttää ihan hyvälle. Ainakin virtaa on kuin pienessä kylässä ja täti saa kiikutusta ympäri peltoja. Mutta hevosen ehdoilla mennään! Lisäksi ollaan löydetty parasta kesäpuuhaa, joka sopii molemmille! :)

Kiirettä "lomalla"

Kuinka ollakaan normaaliin tapaan sainkin taas yllättäen kotiloman ylibuukattua kaikella mm hevosten ratsastuksilla, tallitöillä, mäkki töillä ja kavereita näkemällä. Kovin montaa vapaapäivää ei tähän sitten mahtunutkaan, mutta on kyllä ollut silti mukavaa olla välillä kotona. Nyt saankin pohtia haluaisinko tulla kesäksi kotiin ja vanhaan paikkaan töihin, kovasti ainakin yritettiin houkutella ja vähän alkaisi kyllä kiinnostaakin, kesäloma kotona, mm.

Viikkojen aikana päästiin Jymyn kanssa käymään este- ja kouluvalmennuksissa. Kouluvalmennuksessa saatiin taas kehuja mm avoista ja väistöistä, sekä uusia kotiläksyjä: vastalaukkaa. Valmennuksen vaikeimmaksi kohdaksi tulikin yliratsastaminen. En yksinkertaisesti vain osannut tehdä tarpeeksi vähän. Avoista tein liian jyrkkiä, kun kolmella uralla meneminen tuntui liian helpolta :D Hassua miten vaikeista asioista on tullut helppoja. Ehkä sitä on siis jotain tullut oikeinkin tehtyä!

Huomenna mennään vielä pitkästä pitkästä aikaa Helkyn kouluvalmennukseen ja sitten tarkoitus olisi ratsastaa vielä kimo poni, sekä pakkailla kamat autoon. Keskiviikkona autojen keula lähteekin sitten takaisin kohti Kuopiota, nyyh. Vaikka toisaalta kaipaan kyllä sitä omaa rauhaa ja aikaa.

Demi on myös saanut nauttia vapaudesta ja juosta irti niin kotona kuin tallillakin. Siitä on melkein tullut hyvä tallikoira, vaikka korvat onkin välillä kadoksissa.

Kotona viimeinkin

Viime viikot ovat olleet melkoista hulinaa. Hullua lukemista tentteihin ja sitäkin hullumpaa pakkausta 2,5vk "lomaa" varten eli itsenäisen työskentelyviikkojen. Pakkasin nimittäin omat, koiran ja Jymyn kamppeet ja tultiin sitten noin 2,5viikoksi Joensuuhun kotiseudulle lomalle. Eilen tulin jo itse ja viikko aikaisemmin tuli koira. Tänään lähdettiin isän ja isäpuolen kanssa hakemaan vielä Jymy ja sen loput tavarat.

Tallille saavuttua laitoin Jymyn hetkeksi karsinaan ja laitoin loput tavarat paikalleen. Sen jälkeen ponille kamat niskaan ja käytiin maneesissa hetki hölkkäämässä. Jymy selkeästi tunsi paikan ja oli kuin kotonaan yhtään hötkyilemättä mihinkään. Sen jälkeen Jymy pääsi vielä loppu päiväksi pihalle kahden parhaan kaverinsa luokse a) Zipon b) heinäpaalin :D Ja sinne se jäi lähdettyäni hyvinkin tyytyväisenä heinää syömään ilman huolen häivää.

Kuopion kotona ollaan menty hetki vähän kevyemmin, koska on ollut pakko ottaa vähän aikaa tallilla käynneistäkin tentteihin lukemiseen. Huonoksi uutiseksi mainittakoon myös, että Jymy sai allergisen reaktion uuteen rehuun ja tänään sain myytyä rehun uuteen kotiin. Jymy meni kauttaaltaan, varsinkin takajaloista ja mahan alta ruville, eli sai iho-oireita rehusta. Ilmeisestikään se ei kestä nuita teollisesti tuotettuja rehuja, koska muutamasta muustakin se on saanut reaktiota. Tästä lähtien en taida edes yrittää sille mitään muuta rehua ja se saakin syödä vain kauraa, soijaa ja kivennäistä. Pitää toivoa, että näillä se pysyy elämänsä loppuun asti hyvässä kunnossa.

Kevyemmän jakson seurauksena ja osittain varmasti myös johtuen ruvista, Jymy on ollut viime aikoina vähän huonompi/vaikeampi ratsastaa. Mutta suurin syy lienee taas satulan päällä. Täällä päästäänkin aktiiviseen treeniin ja eiköhän se hevonenkin taas hyväksi muutu kun hoidetaan ruvet kuntoon ja ratsastaja töihin. Innolla odotan mitä nämä muutama viikko tuo tullessaan :)

Voihan luistinrata

Täällä Savossa on tällä hetkellä kaikki paikat ihan peilijäässä mm tarhapolut, kenttä, tallille vievä tie. Ei kyllä tulisi harrastamisesta mitään, jos ei tuota maneesia olisi. Iso kunnioitus ja käsi niille ketkä säätä uhaten harrastavat tätä lajia ilman maneesia näillä säillä! Taitaisi kävely asteelle hevosen liikutus jäädä pitkäksi aikaa tällä säällä, vaikka tällä hetkellä helpotusta ei kuitenkaan tuo se että itse olen flunssassa ja kuumeessa eikä tauti tunnu ottavan lähteäkseen. Huomisen aion vielä huilata, mutta perjantaina ei siihen enää ole varaa, koska a) viittomakielen päivä b) parasta, Cheekin keikka Kuopiossa <3!

Olympiastadionilla reilu vuosi sitten <3

Alku viikosta Jymy sai olla pari päivää vapaalla, koska en vain yksinkertaisesti kyennyt tallille. Tänään kävin hiukan hölkkäämässä ilman satulaa ja katsotaan uskallanko huomenna liikkeelle ollenkaan. Energiaa tuolla ponilla tuntui kyllä olevan, mutta muuten se vaikutti ihan tyytyväiselle elämäänsä vapaista huolimatta. Maanantaina aloitin myös tuon uuden rehun syöttämisen ensin ihan vain puolella desillä. Jymy on melko herkkä ruokavalion muutoksille (ja muille vieraille aineille, kuten lääkkeet jne), joten yritän totuttaa sitä hyvin pienellä määrällä uuteen rehuun jotta vältyttäisiin ongelmilta. Nämä muutama päivä on sujunut ainakin ilman reaktiota.

 En olekaan tainnut muistanut kunnolla esitellä tätä pienempää karvakaveria! Hän on lempinimeltään Demi ja rodultaan tiibetinspanieli. Syntynyt maaliskuussa 2015 eli kohta jo 1 vuotias kauhukakara! Demi on melko vilkas kaveri, vaikka välillä osaakin ottaa sitten kerralla kunnolla lunkisti. Viettää mieluiten aikaa leikkien jonkun kanssa tai sylissä rapsutuksissa makailemassa. Hän on myös täydellinen kaupunkikoira, koska ei osaa haukkua. :D Demi ei siis tosiaankaan osaa haukkua, joskus se yrittää säälittävästi päästää jotain vastaavaa ääntä mutta aina yritykseksi se jää. Tiukka tuijotus onnistuu sitäkin paremmin tältä neidiltä! En olisi voinut parempaa koiraa saada, Demi sopii minulle loistavasti. Se jaksaa leikkiä vaikka koko päivän, mutta ei tarvitse siihen aina ihmistä kaveriksi vaan yksin leikkiminenkin luonnistuu. Alusta asti se on myös osannut olla fiksusti yksin kotona, eikä ole kertaakaan tehnyt mitään tuhoja. Jätän sille tosin yleensä aina kotiin luita, nameja/ruokaa ja/tai aktivointipallon yksin ollessa kaveriksi. Demi on myös varsin sopeutuvainen, eikä sille ole väliä missä ollaan tai kenen kanssa. Se tulee toimeen lähes kaikkin koirien kanssa, mutta isoja koiria se vähän pelkää. Demi onkin saanut pienestä asti kulkea kaikkien kaverieni luona mukana, tallilla jne. Mahtava kaveri!

Uutta motivaatiota kehiin

 Vihdoinkin tuntuu, että myötätuuli alkaa taas puhaltaa heppailuja kohti (koputan puuta). Viime viikolla sain taas todeta, kuinka paljon Jymy rakastaakaan hyppäämistä ja miten vaihteleva liikunta vaikuttaa positiivisesti hevoseen. Kuten aikaisemmissa postauksissa kerroinkin, että se on ollut vähän jäykän ja jumissa olevan tuntuinen. Viime maanantaina maneesissa olikin sopivasti ympyrällä muutama kaveletti niin juoksuttaessa laitoin sitten Jymyn hyppäämään niitä ja tiistaina ilokseni huomasin, miten allani oli varsin vetreän ja lennokkaan tuntuinen hevonen. Selvästi kavalettien meno oli jumpannut lihaksistoa. Jatkossa täytyy taas muistaa ottaa kavaletit ja puomit mukaan treeniin.

Keskiviikkona Jymy saikin ensin hetken hölkätä selästä käsin, jonka jälkeen se sai nauttia hieronnasta. Lavat oli selkeästi vähän vieläkin jumissa, mutta muuten sen pahempia jumeja ei ollut. Juttelin myös hierojan kanssa erilaisista rehuista ja koska hän myös jälleenmyy Havensin rehuja niin päädyin ottamaan sieltä Jymylle Havens Basic Sport -rehun testiin. Ensi viikolla saan rehun ja silloin aloitankin hyvin hyvin pienellä annoksella kokeilun. Rehun pitäisi olla massaakasvattava ja soveltua hyvin kylmäverisille, kuin ikääntyville hevosillekin. Lisäksi rehu ei kuumenna hevosta ja on vatsaystävällinen. Toivotaan, että rehu sopii meidän käyttöön!

Torstaina Jymy sai ansaitun vapaapäivän, edellisestä vapaasta olikin jo melkein pari viikkoa aikaa. Perjantaina käytiin kävelemässä ensin kentällä ja sen jälkeen pienen hetken juoksutin liinassa ravia maneesissa. Jo liinassa näytti paljon rennommalta hevoselta mitä ennen hierontaa!

Lauantaina kiipesinkin taas kyytiin ja oltiinkin sovittu ukkien estetreenit tallikaverin kanssa. Rakennettiin ravi- ja laukkakavaletteja, sekä pieni innari jumppa, kaarevalinja sekä yksi sarja. Ravikavaletit oli jälleen Jymyn mielestä liian haastavia ja se olisikin mielellään tullut ne laukassa, mutta päästiin niistä onneksi muutaman kerran ihan sujuvasti myös ravissa. Laukkassa vauhtia meinasikin olla vaihteeksi liikaa, mutta hyppypaikat löytyi yllättävänkin helposti ja vaivattomasti! Pidettiin esteet varsin maltillisina, paitsi loppuun nostettiin sarjaa vähän  ja puomejakaan ei tullut, vaikka muutaman kerran vähän taisi kolhaistakin. Tuli kyllä varsin hyvä fiilis kun sujui niin luontevasti! Lauantaina kävi myös kengittäjä, joka totesi ettei kannata siitä hokin polkemastakaan olla huolissaan ollenkaan, kun se ei ole lämmitellyt tai kasvanut tähän asti. Toki seuraillaan, mutta pitänee uskoa nyt kun useampi ammattilainen on sitä tiiraillut niin ettei suurta ongelmaa ehkä olekaan.

Sunnuntaina mentiin vähän yhden koulutunnin mukana ja tehtiin paljon väistöjä etenkin käynnissä, sekä ravissa. Muutamia kertoja myös laukassa. Jymy tuntui vieläkin varsin innokkaalta edelliseltä päivältä. Sama meno tuntui myös jatkuneen eilen. Eilen jatkettiin vähän laukkaväistöillä ja raviavoilla, sekä tehtiin myös vähän vastalaukkaa. Vastalaukka onnistui tosi hyvin vasemmalle, mutta oikealle se on vielä vähän hankalaa, johtuen varmaan kun vasen laukka on muutenkin heikompi. Tänään sitten vähän vaan juoksutin liinassa, jotta väliin tulisi vähän kevyempikin päivä kun useampana edellisenä päivänä oltiin tehty vähän rankemmin ja pidempään mitä tässä pakkasjaksojen aikana on tullut tehtyä.

Loppuviikolle suunnitelmissa hankijumppaa ja varmaankin torstaina ansaittu vapaapäivä Jymylle, kun itse taas juoksen lääkärissä ja röntgenissä tämän vammaisen käden kanssa. Lauantaille suunniteltiin taas pappahyppyjä ja välipäivinä vähän kouluvääntöä ja hölkkää. Motivaatiota kyllä riittää taas treenailla kun sääkin on sopiva!

Hankitreenit valloilleen!

Vihdoin pakkaset ovat vähän laskeneet ja pikku hiljaa päästään kunnolla takaisin treenaamaan. Pari viimeisintä päivää lämpömittari on näyttänyt noin -8 astetta, joka on tuntunut melko lämpimältä. Eilen käytiin vähän maneesissa hölkkäilemässä ja hakemassa apuja läpi. Oon suunnitellut, että jos saisin jonkun ratsuttamaan Jymyn niin se varmaan tekisi sille hyvää. Itse en nyt pysty täysin 100% sitä ratsastamaan, kun toinen olkapää on reistaillut jo kolmisen viikkoa.

Tänään sain houkuteltua luokkatoverini mukaan tallille kameran kanssa ja olikin mukavaa saada kuvia pitkästä aikaa. Jymyn takasessa oleva haavakin näyttää melko hyvälle. Kävin konsultoimassa kuvien kanssa sitä klinikalla ja ohjeeksi saatiin levittää siihen päivittäin liikalihan estoon geeliä, sekä huuhdella vedellä, liikuttaa ja seurailla jalan lämpöä jne. Tähän asti näyttäisi ettei "patti" ole lähtenyt kasvamaan, mutta vielä ei oikein voi sanoa mitä tulevaisuus sille tuo. Onneksi huomenna tulee kengittäjä niin uskon, että hänellä on myös vinkkejä tuon kanssa! Ja lisäksi keskiviikkona tulee hieroja Jymylle niin jospa sekin vielä auttaisi mahdollisiin jumeihin.

Jymy ei ehkä vielä ole ollut täysin oma itsensä liikkeessä, mutta tällä hetkellä on nyt tosi vaikeaa arvioida mikä johtuu mistäkin. En osaa sanoa onko kevyt liikunta, tarhailun puute (hevoset eivät ulkoileet kuin karsinan puhdistuksien ajan kävellen ulkona kovilla pakkasilla), lihasjumi vai tuo jalassa oleva haava syy tähän. Mutta nyt hevoset taas tarhailee normaalisti ja liikuntaakin lisätään pikku hiljaa niin ehkä syy löytyy, kun saadaan pois suljettua asioita. Yleensä se siis kyllä lähtee varsin innokkaasti töihin ja liikkuu melkein aina energisesti.

Kuitenkin kokoajan Jymy on ollut jopa ihmeellisenkin tasainen edestä. Eihän se todellakaan kokoaikaa luotiviivalla kulje, mutta se ei sileällä ollenkaan "kisko" ohjasta, mitä se yhdessä vaiheessa teki paljon enemmän. Kiskomiseen syy lienee satulan päällä, mutta uskon myös vahvasti kuolaimen vaihtoon! Olen yrittänyt mennä Jymyllä melko kevyesti ja vähän sen ehdoilla miten se haluaa, mutta pitää pikku hiljaa myös taas muistaa vaatia asioita välillä ettei se rupea hyödykseen tätä käyttämään. Viimeinen viikko onkin melkein kokonaan ollut varsinaista hyvän mielen ratsastusta! Ollaan menty niin satulalla kuin ilmankin, kentällä, maneesissa kuin pellollakin. Jymy on ollut perus olemukseltakin tosi pirteä kun maneesin sijaan ollaan menty pellolla ja kentällä. Tekee hyvää niin mielelle kuin kropallekin!

Koska meiltä ei kauheasti näitä peltoilu kuvia löydy niin ajattelin hyödyntää kuvaajan tähän tarkoitukseen. Samalla saa kivoja muistoja talvelta ja näkee vähän omaa sekä hevosen asentoa. Tänään tehtiin vähän enemmän laukkaa pellolla mitä aikaisempina kertoina. Jymyllä tuntui riittävän menohaluja taas vaihteeksi ja annoinkin muutaman pätkän mennä sen vähän reippaampaa.

Lopuksi mentiin eteenalas ravailemaan ja kävelemään kentälle niin sai vähän huilahtaa ja palautua hangen jäljiltä. Mutta oli kyllä taas niin super mukavaa! 

Pakkaspäivän pulinaa

Tällä hetkellä pakkasta näyttää olevan -21 täällä Kuopiossa, hyrr! Pikkusen meinaa motivaatiota kysellä lähteä tallille, mutta onneksi ei Jymyn kanssa kovin helpolla pakkasta säikähdetä. Vaikkakin Jymy raukkaa meinaa ulkona näillä säillä palella, eikä voikaan olla kuin puoli päivää pihalla. Klippasin Jymyn joulun jälkeen kun kuivatus alkoi taas olla haastavaa, kun joka kerralla se oli niin märkä hiestä, että kuivatus kesti ikuisuuden. Silloin kun klippasin niin sääennuste näytti lauhaa, mutta nämä pakkaset tulivatkin nopeasti. Onneksi se on kovin tyytyväisesti sisälläkin syömässä heiniä :)

Jymy on myös tuntunut joulun jälkeen vähän jumissa olevalta. Oon yrittänyt jumppailla sitä niin selästä kuin maastakäsin joka päivä. Nyt sain kuitenkin myös aikaiseksi varattua sille hierojan tulemaan! Siihen asti jatketaan näillä jumppailuilla. Toivonmukaan hieronta auttaa tai sitten pitää miettiä mistä muusta se voi johtua. Epäilen kovasti klippauksen ja lomapäivien yhdistelmää. Klipatessakin sillä oli kokoajan loimi päällä, mutta liekkö silti saanut vähän kylmää. Se ei kuitenkaan vaikuta kipeälle kun liikkuu kohtuu mielellään kuitenkin ja välillä vähän turhankin reippaasti.

Jymy onnistui myös saamaan muutamia päiviä sitten ratsastaessa haavan jalkaa, polki siis hokilla toiseen jalkaan. Pakko myöntää, että en kyllä ole mitenkään spesiaali hyvä tuommoisten hoitamisessa, koska Jymyllä on kohtuu harvoin ollut mitään haavoja jaloissa. Nyt tuo tulikin pahasti ruununrajaan ja tänään soittelinkin klinikalle, jotta sain vähän neuvoja tuon hoitoon. Viikonlopun yli jatketaan putsauksella, desinfioinnilla ja rasvakääreillä. Pelkään vaan eniten, että siihen rupeaa kasvamaan liika lihaa. Jos yhtään näyttää siltä niin pitää tiistaina hakea klinikalta rasvaa tuohon, jonka pitäisi auttaa siihen ettei liikalihaa pääsisi kasvamaan.  

Kellään kokemuksia? Miten te hoidatte hokin polkemia?

Pitäisi joku päivä saada taas joku kaveri tallille mukaan kuvaamaan. Tänään oli ihan huippua kun mentiin Jymyn kanssa pellolle vähäksi aikaa humputtelemaan. Kyllä oli pellolla meno taas vaan niin rentouttavaa! Hyvää tekee myös vähän päästä hangessa menemään. Lisäksi sain kevyen vatsalihastreenin kun käytiin toisella hevosella pulkkaratsastamassa ja itse istuin siis pulkassa niin kaarteissa sai kyllä vääntyillä ja kääntyillä, että pysyi kyydissä, varsinkin laukassa. Mutta oli kyllä huippu hauskaa!

Koulukin tuntuu sujuvan omalla painollaan. Välillä aikaiset herätykset meinaavat tuntua ylitsepääsemättömiltä ja kirjojen luku tylsältä, mutta yritän kevään aikana vielä tsempata itseäni opiskelemaan vieläkin ahkerammin. Koska mitä enemmän nyt opiskelee niin sitä helpompaa se muina vuosina on. Ja kaikki on kuitenkin itselle eteenpäin ammattia ajatellen.

Onneksi kotona on aina tämmöinen lukukaveri :)

4+1 vuotta

1. Ensimmäisiä tunteja Jymyllä tammikuussa 2011. 2. Riikka Lehtosen valmennuksessa helmikuussa. 3. Harjoitusestekisoissa maaliskuussa. 4. Ensimmäiset alueestekisat huhtikuussa.

Tasan neljä vuotta sitten minusta tuli maailman onnellisin heppatyttö, joka sai vihdoin ensimmäisen oman hevosen. Onnekseni hevonen oli ennestään tuttu, jota olinkin ratsastanut jo reilun vuoden ennen ostoa. Hyvä koeaika siis mielestäni ;) Tuntuu kuin se päivä olisi vasta ollut kun käytiin äidin kanssa toimistolla tekemässä hevosenomistajan vaihdosilmoitus, mutta kuitenkin siitä on jo aikaa tovi jos toinenkin. Käytännössä siis yhteistä taivalta Jymyn kanssa kuljettuna on JO viisi vuotta! Sen kunniaksi kasasin kollaaseja menneiltä vuosilta ja ajattelin kertoa jokaiselta vuodelta jotain mieleenpainunutta.

Sileällä ratsastuskuvia maaliskuu-toukokuu 2011.

Ensimmäisenä vuotena 2011 kun aloiteltiin Jymyn kanssa niin en olisi ikinä voinut uskoa, että tästä tulisi ensimmäinen oma hevoseni. Milloin se vei ympäri maneesia, joko holtittomassa ravissa tai laukassa, Miialla ei ollut tietoakaan Baron jälkeen kuinka tämmöistä hevosta olisi pitänyt ratsastaa. Lukemattomien tuntien, valmennuksien ja itsenäisten ratsastuksien, vaihtelevien tehtävien ja toistojen jälkeen yhteinen sävel alkoi kerta kerralta löytyä. Kuten moni blogin lukija saattaa myös tietää vaihto Jymyyn edellisestä ratsustani tapahtui toisen jäädessä sairaslomalle, tarkoitus oli vain ratsastaa Jymyllä sen aikaa kun toinen lepää. Sille tielle ollaan jääty.

Esteillä Jymy oli ja on aina parhaimmillaan, vaikkei se läheskään aina kuuntele mitä sillä kuskilla on sanottavana. Jymyllä on mielettömän suuri sydän, sekä tahto mennä ja tehdä. Muutenkin luonteeltaan se on kiltti ja luotettava, vaikka sillä onkin vähän pilkettä silmäkulmassa. Jymyssä yksi parhaita puolia onkin se, että se lähtee lähes tulkoon aina innokkaana töihin. Tämä hevonen jos kuka rakastaa töitten tekemistä, vaikka välillä se voisikin tehdä mitä sitä itse huvittaa eikä välttämättä aina kuskin mukaan.

Kilpailullisesti ensimmäinen vuosi oli ehdottomasti meidän vuosi. Tällä kaudella päästiin käymään säännöllisesti kisoissa, sekä valmennuksissa. Hyppäämistä ajatellen siis 2011 vuosi oli ehdottomasti paras! Oli mahtavaa päästä kiertämään ja katsomaan eri paikoissa kisoissa mm Savonlinnassa, Siilijärvellä, Ypäjällä ja Helsingissä.

1.1.2012 päivämäärä pysyy varmaan loppuelämän mielessäni. Se päivä kun sain ensimmäisen oman hevosen. Sitä tunnetta ei vielä tähän mennessä ole mikään pystynyt voittamaan. Alkuvuosi sujuikin treenaten ja tavoitteet oli korkealla niin minulla kuin valmentajilla. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja 2012 keväästä loppu syksyyn menikin hevosta kuntouttaessa. Ensin revähtäneen lavan takia ja sen jälkeen tuntui, että saikkuillaan jos minkäkin takia. Ei voi valehdella, etteikö olisi potuttanut viettää ensimmäinen vuosi hevosta kuntouttaessa, mutta sisimmässäni kuitenkin tiesin että se on ainut oikea vaihtoehto.

Alkuvuosi kerettiinkin käydä estekisoissa ja jokainen luokka sujui loistavasti! Meno tuntui sujuvalta ja helpolta. Syksyllä kuitenkin kun röntgen kuvattiin hevonen niin mietittiin eläinlääkärin kanssa yhdessä, ettei Jymyllä ehkä kannattaisi enää aktiivisesti hypätä (tarkoittaa siis viikottaista ja tavoitteellista hyppäämistä). Päätin, että meistä tulee ei niin vakavasti otettava kouluratsukko ja pyritään harrastamaan mahdollisimman monipuolisesti kaikkea esim. hiihtoratsastusta, mätsäreitä jne. Syksy siis menikin hevosta kuntouttaessa ja loppuvuodesta päästiinkin jo koulukisoihin!

Vuosi 2013 oli ehdottomasti kouluratsastuksemme kultaista aikaa! Löysin Jymystä ihan uusia ulottuvuuksia ja pääsin valmentautumaan, sekä tunneille usein! Motivaatiota oli vaikka muille jakaa!

Vuoden aikana käytiin myös useissa koulukisoissa niin talvella kuin kesälläkin. Tuntui, että vihdoinkin aloin löytää myös radalla pätkiä siitä hyvästä ratsastuksesta.

2013 Vuoden aikana myös aloiteltiin Jymyn kanssa vähän uudestaan hyppäämistä. Hyppäämiselle ei ollut enää mitään tavoitteita vaan tarkoitus vain hypätä pikku luokkia ja nauttia siitä. Hyppypäivien jälkeen hevonenkin tuntui poikkeuksetta aina tyytyväisemmältä ja letkeämmältä. Hypätessä se saa purkaa intoa ja energiaa, jolloin keskittyminen riittää myös muina päivinä kouluratsastukseen.

 

Vuonna 2014 jatkettiin treenaamista ja harjoittelua ehkä enemmän itsenäisemmin kuin ennen. Aikuisuuden tullessa oli aika alkaa maksamaan kaikki kulut itse, jolloin rahaa ei enää riittänyt niin paljoa valmennuksille, koska koulu söi paljon aikaa töiltä.

Vuoden aikana käytiin kohtuu säännöllisesti kisoissa. Taisin kärsiä myös suuresta motivaatio pulasta, koska tuntui ettei tuloslistoilla ikinä päästä pidemmälle vaikka tuntui, että oltaisiin kehitytty. Tästähän ei voi kun syyttää satulan päällä olijaa, joka sattumalta aina unohtaa siellä radalla ratsastaa vaikka verryttelyssä onkin usein ollut mukava hevonen.

Esteitäkin päästiin hyvin hyppäämään niin kotona kuin muutamissa kisoissakin. Ehdottomasti muistan parhaiten sen kun olin yhdessä estevalmennuksessa, jossa meillä oli aina puomi- yksi laukka askel -este ja laukka askeleen väli oli noin 5 metriä eli todella lyhyt. Alkuun taidettiin mennä melkein innarina, mutta loppua kohden ei tarvinnut kuin tulla esteelle ja VAU mitä hyppyjä sieltä tuli. Kokeilin tätä joskus yksin, mutta noh, eihän se ihan niin hyvin onnistunut. Taitava valmentaja saa vaikeatkin asiat helpoiksi! Jymy on kyllä siitäkin fiksu hevonen, ettei se montaa kertaa asiaa halua päin mäntyä tehdä vaan hoksaa asiat tosi nopeasti, usein nopeammin kuin kuski!

Kuten näistä wannabe dressage -kuvista näkyy, taidettiin tuona vuonna olla ahkeria sävysävyyn pukeutumisessa! En voi valehdella etteikö ole ihanaa hifistellä ja laittaa kaikki samansävyisesti, mutta nykyisin huomaan että harvemmin enää jaksaa niinkään panostaa. Kunhan kaikki varusteet on jotakuinkin puhtaita, istuvia ja siistejä.

Viime vuosi, 2015, ei tosiaankaan mennyt niinkuin piti. Tavoitteet oli vähän korkeammalla kuin kotona ratsastamisessa. Kohtalo kuitenkin päätti, että tänä vuonna on aika löysäillä ja sitä ollaankin tehty sitten enemmän kuin olisi ollut luvallista. Alkuvuosi parhaamme mukaan käytiin valmennuksissa ja silloin kohtuu uuden valmentajan kanssa tuntui, että muutama asia loksahti paikalleen. Kuitenkin Jymyn sairastumisen jälkeen yhä useammin löysin itseni sen kanssa vain metsästä, vaikka mikäs vika siinä on? Hyvä liikutusmuotohan se on! Kuitenkin Jymy kaipaa sen, että sen kanssa tehdään oikeasti töitä eikä vain humputella maastossa koska sille jää helposti sitten se maastovaihde päälle.

Alkuvuonna otettiin muutamia itsenäisiä hyppyjä ja yhdessä valmennuksessakin käytiin, joka sujui tosi tosi hyvin! Harmi etten saa sitä videota tähän laitettua, koska varmasti yhtiä parhaita hyppykertoja vuosiin! Ehdottomasti yksi vuoden parhaista kokemuksista oli se kun päästiin farmarissa esiintymään suomenhevosten eri roolien esittelyssä, sekä katrillissa! Jymy selvästi nautti esillä olosta ja luuli varmaan olevansa kisoissa.

Muuton myötä motivaatio kärpänen puraisi ja patisti töihin, sekä valmennuksiin. Syksystä lähtien ollaan epäsäännöllisen säännöllisesti käyty valmennuksissa ja ollaan löydetty meille todella sopiva valmentaja täältä! Tuntuu, että jokaisella kerralla ollaan löydetty taas pieniä palasia kohdalleen, joita oltiin kesän aikana kadotettu. Jymystä huomaa todella helposti milloin se on tyytyväinen menneeseen ratsastukseen ja milloin ei. Se nimittäin yleensä narskuttaa kuolainta purkaessa mikäli sitä potuttaa ja sitten kun se on tyytyväinen niin se vaan tuijottelee ympärille, sekä yleensä tuo pään syliin. Hassu poni. :D

Jos näissä ei muuta eroa ole niin ainakin otsatukka on kasvanut! Se on pyhä asia eikä sitä saa ikinä leikata, korkeintaan vähän siistiä! Hassua myös on se, että ennen olin ihan hirveä natsi jos sen harja kasvoi yhtään liian pitkäksi niin saatoin oikeasti joka kolmas viikko olla nyppimässä sitä. Useat tallikaverit nauroivat, että miten voi olla noin tarkka. Samoin korvakarvat leikattiin vähintään joka toinen viikko! Nykyisin sillä kuitenkin kasvaa pitkä humppatukka, johon mulla on ikuinen viha-rakkaus suhde. Mutta oon ajatellut, että se saa kasvattaa pappaharjaa. :)

vasemmalta oikealle kevät 2011, talvi 2012, alkukesä 2013 ja syksy 2013.

Jymyssä yksi ihanimmista asioista on sen ystävälliset ja luottavat silmät. Vaikka se välillä olevinaan luimii (ei siis silloinkaan ole vihainen, lähinnä vähän hapan) niin silti sen silmissä on aina tietty piirre, johon ehkä muutama muu minun lisäksi on rakastunut. Mm. Jymyä täällä Kuopiossa hieronut ja klipannut ammattilainen (hieronut Jymyä myös edellisen omistajan aikaan) niin yksi kerta ääneen ihastelikin miten se tykkää siitä miten Jymy aina katselee. On se vaan <3

Vasemmalta oikealle 2011, 2012, 2014, 2015.

Joulu meni jo, mutta en voinut vastustaa kiusausta tehdä pientä kollaasia joulukuvista. Onhan tuo omistajakin vuosien aikana tainnut muuttua, tai hiusten väri ainakin. Toivon tosiaan, että saan viettää vielä monta vuotta tämän rakkaan karvakorvan kanssa <3 Kuvistakin kun katselee niin on mahtavaa katsoa miten ollaan kasvettu yhdessä. Jymy myös kääntyy tänään jo 19vuotta! Voihan pappa, vaikka onhan se aika teräksestä tehty eikä se ihan ikäisensä oloinen ole :D