The reason why I do this!

 Sunnuntaina eli eilen pakattiin ponit kyytiin ja matka alkoi kohti Liperin ratsastuskeskusta LiRa:n järjestämiin seuraestekisoihin. Kuskina tuttuun tapaan iskä, hevosenhoitajina Minttu (jolle kiitos kaikista kuvista) sekä Eevi. Ratsuina Jymy ja Baro. Tällä tallilla ei ole aikaisemmin pidetty kisoja, eikä ole muutenkaan tullut siellä käytyä niin oli kiva päästä kokonaan uudelle kisapaikalle.

 Jymy pääsi ensimmäisenä hommiin. Sille luokkina oli 70cm ja 80cm, jotka ovat sille varsin sopivat luokat koska sillä ei ole mitään tavoitteita enää hyppyjen suhteen muutakuin hauskanpito. Eikä me enää sen kanssa treenata esteitä, mennään vaan silloin tällöin nitä. Kisapaikalla kävin opettelemassa radan joka oli melko helppo.

 Verryttely tapahtui kisoissa maneesissa, mutta itse rata oli maneesin vieressä ulkona. Molemmissa oli kyllä tosi hyvät pohjat ja muutenkin kisat toimi todella hyvin, kiitokset järjestäjille! Jymy kyllä tiesi maneesiin päästessään jo että mikä on homman nimi, eikä meinannut malttaa kävellä ollenkaan. Tein melko lyhyen verryttelyn koska oli tosi lämmin. Radalla en hirveästi ratsastanut aikaa, vaikka melko reippaassa temmossa mentiinkin.

Tuloksena luokasta 0vp ja toinen sija, sekä varsin tyytyväinen kuski ja erittäin intoutunut poni. :D Yksi päivän tavotteista olikin jo saavutettu: yksi ruusuke kotiin viemisiksi.

 Ennen 80cm rataa otin vain muutaman hypyn, jotta korkeus tuli tutuksi. Jymy oli entistäkin innokkaammanoloinen, mutta silti kiva ratsastaa.

 80cm rata sujui samaan malliin kuin edellinenkin luokka eli puhtaalla tuloksella. Loppu radasta tosin meinasi poni hieman jo hyytyä, johtui varmasti lämpimästä säästä joista ollaan saatu nyt muutama päivä nauttia sekä siitä ettei se suostunut (niinkuin ei yleensäkään) kisapaikalla juomaan ollenkaan. Kuitenkin paljon taputuksia ponille, ja siitä suoraan satulan vaihtoon toiselle hevoselle.

 Baro oli saanut jo hyvin alkukävellä Eevin kanssa, joten nopea satulan vaihto ja vikkelästi maneesiin verryttelemään koska välissä oli vain kymmenen ratsukkoa. Baro tuntui yllättävän reippaalle, sekä se tuntui viihtyvän kisapaikalla. Yleensä vieraissa paikoissa se kyttää ja tuijottaa esimerkiksi katsomon päätyä, mutta tällä kertaa maneesi verkassakaan se ei kiinnittänyt huomiota mihinkään eikä tuntunut oikeastaan ollenkaan edes jännittyneeltä. Barollakaan en verrytellyt kauheasti, koska en halunnut väsyttää sitä. Vähän jännitin miten se radalla reagoi katsomoon, sekä muutamaan porttiin. Lisäksi ei ole kauheasti tullut Barolla mentyä vähäänaikaan, joka sinällään on tosi huono asia koska piti kovasti muistella verkassa miten sillä piti hypätä (pohkeen todella hyvin kiinni viimeiseen asti).

 Olin päättänyt, että jos se tuntuu rennolta niin annan sen sujua mutta jos on jännittyneenoloinen niin ratsastan radan rauhassa. Baro kuitenkin oli kuin kotona kentällä, eikä edes kytännyt katsomoa (josta olin enemmänkuin yllättynyt!), joten uskalsin antaa sen sujua esteille.

 Baro oli varmaan parempi kuin koskaan missään kisoissa aikaisemmin. Ensimmäisen kerran samanlainen ratsastaa kuin kotona! Pystyin huoletta kääntämään pieniä teitä ja luottamaan siihen 110%. Tuloksena puhdas rata, joka oli itsessään jo lottovoitto koska tavoite Baron kanssa oli vain päästä kaikista esteistä yli ja saada hyväksytyt radat. Oletin sen jännittävän ja jähmettyvän melkein puolen vuoden kisatauon jälkeen, mutta onneksi se todisti oletukseni vääräksi.

 Yllätykseksi sijoituin Jymyllä luokassa toiseksi ja Barolla kolmanneksi! Oli huvittavaa palkintojen jaossa kun ihmettelivät missä yksi ratsukko viipyy, mutta huomautettuani asiasta tajusivat että en pysty valitettavasti kahdella yhtä aikaa tulemaan :D Pepsodent -hymy levisi kasvoille ja tunsin taas sen miksi tätä lajia oikein harrastaa. Näiden onnistumisten ja siitä saamien fiilisten takia!

Mieli teki jopa jättää viimeinen luokka ratsastamatta, koska en halunnut huonon radan pilaavan sitä fiilistä mikä näiden kolmen radan jälkeen oli. 90cm okseri alkoi näyttämään verryttelyssä kummitukselle joka hyökkää kimppuuni hetkellä millä hyvänsä. En ole töiden ja muiden kiireiden takia viime aikoina päässyt yhtä säännöllisesti hyppäämään kuin ennen, joten sen siitä saa ja "isot" esteet alkaa pelottamaan. Ties milloin (varmaan kuukausi takaperin tai enemmän?) olin edes hypännyt sen kokoista rataa. Onneksi valmentaja oli mukana kisoissa ja tuli verkkaan avuksi, sekä sai kummitukset häviämään aivoistani ja okserin näyttämään/tuntumaan maahankaivetulle puomille.

 Radalle pääsinkin lähtemään varsin varmalla fiiliksellä ja luottavaisin mielin. Rata oli sama kuin edellisessä luokassa, joten tiesin jo miten välit piti ratsastaa. Päätin luottaa itseeni ja hevoseen. Tyyli ei varmastikaan ollut parhaimmasta päästä, mutta yhteistyö sujui saumatton tuntuisesti. Baro oli aivan huippu ratsastaa ja se oli niin innoissaan että sain pidätellä sitä välillä vähän ettei mennä väleissä liian kovaa.

 Rata meni kokonaisuudessaan hyvin ja paikatkin taisi melko hyvin osua. Baro ylitti KAIKKI ylimmätkin odotukseni sen suhteen kisoissa (meni myös ensimmäisellä kerralla koppiin jota myös hieman epäilin). Tuloksena puhdas rata. Neljä rataa, joista kaikki nollia. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain ratsastettua kahdella hevosella onnistuneet radat!

 90cm luokassa ei ollut kovin montaa osallistujaa, mutta rata tuntui osalle olevan jostain syystä vaikea koska puolet osallistujista hylättiin. Luokassa oli vain kaksi nollaa, joista me olimme nopeampi ratsukko eli saatiin päivän kruunaukseksi vielä yksi sinivalkoinen!

 Vaikka kyseessä olikin "vain" seuraestekisat ja taso huomattavasti matalampi kuin esim. aluekisoissa niin silti olen tyytyväistäkin tyytyväisempi päivän suorituksiin. Harvoin pystyn onnistumaan kaikilla radoilla, eikä tuota treeniäkään alla kovinkaan kummoisesti ollut joka arveluttikin että kannattaako kisoihin lähteä. Mutta selvästikään ei tarvitse katua kisoihin lähtemistä, kun kerrankin oli taas kotiin tuomisia molempien heppojen kanssa!

 MAAILMAN PARHAIMMAT PONIT! <3

 Kuka halusikaan kukkia?

 Kyllä esteratsastus on vaan niin mukavaa! Kesä, kisat, onnistumiset, hyvä seura ja fiksut hevoset, voiko enempää yhdeltä päivältä toivoa? Tätä hymyä ei kukaan vedä vähään aikaan miun kasvoilta pois. Terveisin onnellinen heppatyttö, jolla alkaa kohta loma koulusta!