Sivut

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

yli-innokas ikiliikkuja

 Viime viikolla sairasloman loputtua kipusin vihdoin ja viimein taas yli-innokkaan hevoseni selkään. Jymyn oli sairaslomani ajan kevyellä liikutuksella sisältäen joko vapaata, irto- tai liinassa juoksutusta tai maastossa kävelyä pitkin ohjin tunnin ajan. Jymylle, joka rakastaa liikkumista yli kaiken ei tuollainen liikutus sovi mutta pakko mikä pakko oli antaa käden levätä; kannatti koska käsi ei enää ole ollut kipeä!!
 Sunnuntaina (eli 22.6.) käytiin 1,5h käyntimaastossa ja maanantaina sitten noin tunnin maastossa + vähän aikaa kentällä. Tiistaina päätin purkaa ponin energioita hyppäämällä kentällä olevia esteitä. Laitoin esteiden eteen ja taakse puomit noin kuuden metrin välillä eli lyhyt yksi laukka-askel. Tehtiin joskus Akin valkassa tämmöstä ja Jymy tuli sillon tosi hyväksi ratsastaa ja rupesi kuuntelemaan super hyvin. Ideana hyvä, mutta olisihan se pitänyt arvata että ylienergisellä ponilla tehtävä oli melkein mahdoton vaikka ideana oli että puomit hidastaisivat sitä mutta eeih..
 Jymy meni vain häntä pystyssä kohti esteitä ja teki mitä kummallisempia hyppyjä, yritti kiihdytellä omiaan ja mennä puomit innareina.. Lisäksi se viskoi päätään ihan kummallisesti sivulle, kuten se tekee innostuessaan irtojuoksutuksessa. :D Yritä siinä sitten ratsastaa.
 Tein melko paljon toistoja, jotta Jymy alkaisi oikeasti kuunnella edes vähän ja tajuaisi ettei esteitä päin voi vain kaahata päätöntä vauhtia. Huomasin myös, että miten selkeästi näkyy (ja tuntuu) kun hyppäämäänkään en oo päässyt/kerennyt pitkiin aikoihin millään hevosella. Ehkä alan pikku hiljaa maastoutumaan vain maastoihin..
 Loppua kohden poni alkoi hiukan antamaan jo periksi ja alkoi aina hetkittäin jopa kuunnella. Jossain vaiheessa sain sen jo esteelle rauhassa, mutta sen jälkeen se yritti lähteä. Voihan poni! Mistä lie tommoisia keksinyt.
 Muutaman siedettävän radan jälkeen loppu ravailin ja kävelin pitkät loppukäynnit, sekä paljon taputuksia litimärälle ponille! Sitten eikun suihkuun ja karsinaan syömään. Tarulle super iso kiitos näistä kuvista ja avusta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti