Siilijärvi 26.4.

 Eilen aamulla pakattiin kahdeksan aikoihin poni koppiin ja suunnattiin kohti aluehallimestaruuksia Siilijärvelle koulukisoihin.

 Kisapaikalla oltiin ajoissa ja ilmoittautumisen jälkeen suunnattiinkin jo heti ponin laittoon. Tuli ehkä hiukan liian aikaisin poni laitettua, mutta saipahan kunnon alkukäynnit. Alkuun käveltiin pihalla ja kentällä. Ulkokentän pohja oli ehkä hiukan raskaanoloinen ja ulkona oli KUUMA niin siirryin sitten suosiolla maneesin varjoon.

 Maneesissa kerkesin sitten hyvin verkkailla rauhassa ravissa ja laukassa. Poni tuntui omituisen rauhalliselta ja jopa vähän laiskalta. Liikkui kyllä avuista eteenpäin, mutta oli hieman löysä. Kuuma ilma ja matkustaminen varmasti vei voimia. Jymy liikkui kuitenkin melko hyvin tasaisella tuntumalla ja vastasi apuihin ihan ok. En uskaltanut sitä hirveästi ruveta höykkyyttämään ettei sillä sitten kilahda ja se ei kuumuisi liikaa, jolloin siitä tulee mahdoton ratsastaa kouluradalla. Jymy jäikin ehkä nyt hiukan pohkeentaakse ja oli jännittyneen oloinen.

 Varsinainen rata meni ihan ok. Rata oli ihan perus sujuva, rikkeetön ja melko tasainen. Tuloksena reilu 56% . Prosentteihin en todellakaan ole tyytyväinen, sillä samasta ohjelmasta saatiin viime syksynä yli 59%. Joten parannettavaa ja korjattavaa riittää. Mutta ei voi syyttää kuin itseään huonosta valmistautumisesta kisoihin. Pisteitä tuli 5-6,5 väliltä, onneksi vain muutama pelkkä 5. Jymy sai taas mainintaa sympaattisen näköisenä olemisesta :D Ja samalla sanottiin että takajalkoihin lisää voimaa ja aktiivisuutta.

 Loppujen lopuksi olin ihan ok tyytyväinen, vaikka luovuttaminen kouluratsastuksen suhteen ei kovin kaukana aikaajoin olekaan. Kouluratsastus on vaan niin vaikeaa! Se on tärkeää ja onnistuessaan mukavaa, mutta joskus tuntuisi vaan järkevämmältä siirtyä puskaratsastukseen. Tulisi varmaan edullisemmaksikin..

 Jottei menisi liian vakavaksi niin käytiin radan jälkeen kentän takana menemässä muutaman kerran bankettia. Eka kerta kun Jymyllä semmoista menin, mutta ponille selvästi tuttu juttu. Vaikka varusteet ei siihen soveltuneetkaan niin vitsi tuli heti paljon iloisempi fiilis!

 Käytiin myös useamman kerran kiertämässä pieni maastolenkki kävellen, jottei ponin tarvinnut seisoa ennen lähtöä pitkään trailerissa. Jymy alias vesipeto pääsi myös tutustumaan veteen. Jymystä siellä oli tosi hauskaa leikkiä! Harmi ettei meillä ole mahdollisuuksia uittaa tai edes kahluuttaa hevosia :/

 Vaikka välillä tuntuu ettei mistään tule mitään ja epäonnistumisia sekä pohjalla ratsastusta tulee niin silti jokin sisälläni ei vain anna lupaa luovuttaa? Heppailu on ihanaa ja kisaaminen on huippua! Mutta joskus luovuttaminen tuntuisi paljon helpommalle vaihtoehdolle kuin jatkaa. Kuitenkin rakkaus ponia ja heppailua kohtaan on epäonnistumisista huolimatta niin isoa ettei tätä voi lopettaa, tähän on kasvanut ja tämä on elämäntapa, jota ilman en osaisi olla <3

 Kohti uusia pettymyksiä ja haasteita. Täältä noustaan vielä!